www.bluewhitesafari.fi - Kalaopaspalveluita pitkällä kokemuksella. Tutustu myös Peter Lahden suunnittelemiin kalastusvälineisiin.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Kuhan jigausvuosi 2012

Kuhan jigausvuosi 2012

Kuluneen vuoden kuhan jigauskausi alkaa pian olla päätöksessään. Vaikka kaloja edellenkin päätyy saaliiksi syvissä salmissa sekä matalissa savisissa lahdissa jokia unohtamatta, aion päättä kauden muiden kalojen jahtaamisen merkeissä. Mielestäni elämme tavallaan kuhan kalastusessa off season -aikaa lähestyessämme marraskuun puoliväliä. Hanakimmat jatkavat varmasti jigin heiluttelua niin kauan kunnes jääpeite hankaloittaa jigin uppoamista, hyvä, niin olen itsekin tehnyt samalla tavoin monena vuotena.

Jigikalastuskausi alkoi toden teolla huhtikuussa kalastaessamme syviä sisälahtien pohjaosia aina 17 metristä asti. Tänä vuonna tämän tyyppistä kalastusta harjoitimme ainoastaan muutaman kerran, koska veri veti enemmän haukien ja meritaimenten narraamiseen.
Kuhien saapuessa matalikoille ja niiden ympärille toukokuun puolivälin jälkeen, alkoi jigauspäiviä kertyä enemmän. Kalastimme lähes ainoastaan uusilla shad ja v-shad jigeillä. Suurimpana muutoksena edellisiin vuosiin, jolloin olemme käyttäneet pienempiä jigejä, oli kalojen keskikoon parantuminen sekä haukien suurempi määrä. Varsinaisen kuhien kutuajan kalastimme kutupaikkojen ulkopuolella hivenen syvemmässä vedessä. Tämän tyylisiltä paikoilta saalista tulee vähemmän, mutta haluan antaa kaloille kutupaikkarauhan kutuaikana. Tällä tavoin toimittuna kuhankalastusta ei tarvitse mielestäni kokonaan kieltää, vaan innoikkaimmat harrastajat voivat edelleen singota vieheitään veteen tärppien toivossa.

Kevätpuolen kalastuksesta jäi eritoten mieleen yhden kalakaverini henkilökohtaisen kuhaennätyksen rikkoutuminen kahdesti saman päivän aikana. Tämä tapahtui Tammisaaren lähistöllä alueella, jossa hän oli kalastanut useana vuonna. Kaverilla taisi olla jopa ensi kertaa uudet shad-jigini mukanaan. Superlatiivit uusia jigimalleja kohtaan olivat mieltä ylentävät.

Lähestyessämme keskikesän kalastusta suuntasimme jigausreissujamme enenevässä määrin järville, silloin kun kohdekalanamme oli kuha. Jigikalastus on ajoittain erinomaista järvillä, mutta kylmät alkukesän vedet tekivät kalastamisen isommilla järvillä epävarmaksi. Suuremmat etelä-Suomen järvet, jotka ovat monena vuonna olleet erittäin varmoja kuhajärviä, osoittutuivat erittäin vaikeiksi kohteiksi nimenomaan jigikalastuksen osalta. Kun vedet keskikesää lähestyttäessä lämpenivät myös kalansaaliit normalisoituivat. Myös järvikalastuksessa kalastimme paljon etekin v-shad jigeillä. Pientä pyrstöliikettä tekevät edellä mainitut jigit osoittutuivat erittäin toimiviksi mm. hiidenveden sekä lohjanjärven kalastuksessa.

Elokuun puolivälin jälkeen alkoi vetoauton ratti kääntyä taas kohti merialueiden ramppeja. Etenkin itä-länsi suuntaisten, pitkien salmimaisten alueiden jigikalastus oli elokuussa kukoistavaa. Saaliskalat vaihtelivat ahvenen, kuhan ja hauen välillä. Havaitsimme myös nopeasti, että shad 13 cm kokoluokan jigit olivat tähän ajankohtaan liittyvään kalastukseen aivan liian suuria. Petokalat mutustelivat mielummin 7- 11 senttisiä kalajigejä. Tähän kokoluokkaan tulee onneksi rutkasti helpotusta ensi kaudelle ja olenkin jo testaillut hyvällä menestyksellä  11 -senttisiä protojigejäni.

Syyskuun kuhankalastus oli jälleen kerran vuoden antoisinta jigikalastusaikaa. En kerta kaikkiaan malttanut olla pois kalapaikoilta edes vapaapäivinäni, vaan aina kun oli mahdollisuus, veneeni ankkuri mätkähti jonkin matalahkon sisälahden savikkoon. Tänäkin vuonna joukkoon mahtui suurkuhia. Pelin henkeen kuuluu myös suurkuhien menettäminen viime metreillä, mutta näköhavainto siitä että kysymyksessä oli kohdekala auttaa haavoihin edes jollakin lailla.

Matalakalastusta auttavat erityisesti paksut fluorcarbonperukkeet, sekä sivuleikkurit jolla jigipään paino määritellään hyvinkin tarkkaan tilanteeseen soveltuvaksi. Mikäli matalakalastuksen pieniä yksityiskohtia väheksytään voi kalastuspäivästä muodostua hyvinkin tylsä.
Lokakuuta lähestyttäessä joidenkin alueiden sisälahtien kalastus hankaloituu kalojen siirtyessä syvempiin vesiin, savisiin jokiin sekä venelaiturien läheisyyteen. Tämä jokavuosinen ilmiö kalapaikasta, joka on aivan venerampin vieressä hivenen askarruttaa jigikalastajan mieltä. Osa kalastuksen mielekkyydestä on tipotiessään, kun kalat makaavat ruopattujen laiturialueiden montuissa. Kun kalastuspäivä muodostuu ainoastaan pelkästä kalojen kiskomisesta ilman minkäänlaista luotaimella  suoritettavaa hakemista tapahtumasta jää ikäänkuin jotain puuttumaan.

Loppukaudesta pintavesien viilentyessä kalojen liikehdintä ja saalistus hidastuu entisestään. Jigaus hankaloituu  ja itse kalansaaminen on ainakin ajoittain helpompaa vertikaalijigaamalla ja tasapainopilkkimällä. Saalistimme kuhia syvistä salmista vielä marraskuun aikanakin. Viimeiset kuhanjigaushetkeni tulen viettämään tämän kauden osalta Ahvenanmaan syvissä salmissa ruokakaloja jahdaten mikäli kelit osoittautuvat liian koviksi meritaimenkalastukseen.

Tulevalle kaudelle shad-ja v-shad jigien värivalikoimat laajenevat entisestään. Lisäksi tuoteperheeseen esitellään uusi pienempi jigi, joka tulee etenkin värivalikoiman osalta kattamaan koko avovesikauden jigikalastuksen. Suunnitteilla on myös uusia pyytimiä etenkin haukien pureskeltavaksi.
Jigikalastuksessa käytettämieni uusien beater- vapojen kausi oli myös antoisa. Käytin 7 ja 6,6 jalkaisia vapoja jigauksessa koko kauden ajan. Rikki menneitä vapoja oli tasan 0 kappaletta. Testatessani vapojen kestävyyttä en saanut vapaa poikki edes tilanteessa, jossa nostin lähes kaksikiloisen hauen veneeseen ilman haavia. Tämän suurempaa kalaa en edes yrittänyt nostaa veneeseen pelkästään vavalla, koska tilanne on jotenkin luonnottoman oloinen. Olen myös hyvin tyytyväinen vapoihin niin tartutustilanteen kuin väsyttämisenkin osalta. Aihion toimivuus opaskäyttöön on aivan loistava. Vaikka vapa ei keveystestejä voittaisikaan pidän tärkeipänä asiana vavan käytännöllisyyttä kalastuksessa ja niihin ominaisuuksiin on tosiaankin perehdytty.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Meritaimenviikko, Ahvenanmaa

Meritaimenviikko, Ahvenanmaa

Marraskuun alun kahdeksan päiväinen meritaimentapahtuma oli menestys. Kaloja löytyi vieheen koukkuihin pyristelemään niin avomeren laidalta kuin suojaisten sisälahtien montuistakin. Hauskaksi Ahvenanmaan meritaimenkalastus muodostuu erityisesti siksi, että kalastukseen liittyy usein erityinen logiikka. Silloin kun taimenet saalistavat tyrskyjen vierestä, on syytä heittää kyseisiä paikkoja. Muun tyyppiset kalapaikat jäävät silloin vähemmälle kalastukselle. Toisinaan kalat hakeutuvat mataliin sisälahtiin syksylläkin, jolloin kalastuksessa keskitytään erityisesti tämän tyyppisten paikkojen kalastamiseen. Taimenten liikkuminen Ahvenanmaalla perustuu erittäin paljon tuulen suuntaan. Mikäli tuulen suunta on pitkään vaikkapa lännestä ollen suhteellisen heikko, on vieheiden löydettävä uppoamispaikkansa jostain päin Eckerön tyrskyjä. Tämän tyyppisiä loivia tyrskyrantoja on Ahvenanmaan länsirannikko pullollaan. Kalastuspäivän profiili muodostuu tällöin veneajelusta tyrskystä toiseen. Kun kalojen ottipaikat tyrskyjen vierustalta havaitaan, on taimenen heittokalastus parhaimmillaan. Tunnetila, joka saavutetaan meritaimenkalastuksessa vain harvoin on tällöin käsillä. Saavuttaessa veneellä kohti matalaa maininkien muodostamaa tyrskyrantaa tiedät paikalla olevan taimenia. Kun jokaista suorittamaasi heittoa voi kopsauttaa taimen millä hetkellä hyvänsä, on jännitys käsin kosketeltavissa.



Meillä tämän tyyppinen maininkien avittama tyrskykalastus toteutui kolmena päivänä. Kovien, lähes myrskyisten tuulten jälkeen kalojen oleskelupaikat muuttuivat. Avomeren laitojen vedet sekoittuivat tuulten vaikutuksesta sameiksi ja hiekkaisiksi ja havaitsimmekin varsin pian taimenten muuttaneen suojaisampaan ympäristöön. Matalien sisälahtien kalastushetki on koittanut. Olen kuullut verkolla kalastettavan meritaimenta sisälahdista erityisesti kovien tuulten jälkeen. Tämän vinkin saattelemana olenkin suunnannut veneeni usein suojaisiin lahdelmiin jotka eivät aina edes näytä meritaimenpaikoilta. Suojaisten sisälahtien ja niiden suuaukkojen meritaimenkalastus osoittautui tehokkaaksi pyyntimenetelmäksi myöskin kolmena päivänä.



Vieheiden valinnasta.
Meritaimen saalistaa syksyisin silakkaa, tuulenkalaa sekä kolmipiikkiä. Silloin kun ruokalistalla on tuulenkala on kalastus helpoimmillaan. Käytettävät tuulenkalaimitaatiot, kuten sandgrävlingen ovat tällöin täysin omaa luokkaansa. Lempinimen punamusta puikko (sandgrävlingen black/red 27g) saanut viehe keräsi taimentapahtumista taas kerran yli puolet. Kalastus vieheellä on muutekin tosi helppoa. Kalastuksessa keskitytään siihen että viehe ui mahdollisimman hitaasti pysyen kuitenkin vielä tasapainossa . Erityisen tärkeänä olen pitänyt myös sitä että kalastus suoritetaan veneestä kalastettaessa kohti veneen lipumissuuntaa, eli takaviistoon en juurikaan suosittele kalastamaan. Tämä siksi että varsinaiseen veneen muodostamaan liukuun heitettäessä vieheen liike kelattaessa muodostuu liian nopeaksi  eivätkä taimenet enää hyväksy tarjousta samanlaisella tehokkuudella.
Sandgrävlingen vieheiden ohella toimivaksi pyytimeksi osoittautui myös Vänskän forelli niminen taimenviehe. Helppoheittoiset forellit taltuttivat meritaimenia kahtena eri päivänä jättäen hetkeksi jopa punamustan puikon varjoonsa.


Kalastus numeroiden valossa oli huikeaa. Taimentapahtumien määrä oli varmastikin lähempänä sataa. Tapahtumiksi taimenkalassa laskemme varman kalahavainnon. Havainto voi olla tärppi, seurio, nykäisy, repäisy tai mikä tahansa muu tapahtuma joka on takuuvarmasti meritaimenen aihettama. Oma  erikoisin tapahtumani viime reissulta oli tärpin jälkeen kohti venettä uinut taimen. Kala ui viehe suussaan kohti venettäni niin suurella nopeudella että en missään vaiheessa saanut siimaani tarpeeksi kireälle ja vapaani taivutettua siten että olisin saanut tartutettua kalan. Voin sanoa että kelasin viehettä sisään varsin nopeasti.... Hieno tapahtuma oli myös heitto jonka suuntasin myötätuuleen niin pitlälle kuin sain puikkoni lentämään. Välittömästi vieheen pudottua veteen (arvio 70-90 metrin päässä) parikiloinen, kirkas meritaimen hyppäsi ilmaan viehe suussaan. Tämä veijari päätyi graavikalaksi, joten joskus ne tartutukset onnistuvat kauempaakin mikäli siimapussia ei pääse liiaksi muodostumaan. Peräti kummalliseksi tapahtumaksi luonnehtisin taimentärpin joka oli niin raju että otaksuin vieheeni menneen poikki. Tärpin jälkeen vieheen uinti ikäänkuin kuoli hetkeksi jolloin luulin puikon katkenneen tärpin voimasta. Näin ei kuitenkaan käynyt , mutta iskun voiman olen vieläkin tuntevinani  luissani.


Marraskuun alkupuolen kelit ovat usein hyvinkin vaihtelevat.
Tälläkin kerralla pääsimme nauttimaan kalastuksesta ajoittain liiankin tyynessä kelissä etsien epätoivoisesti edes pientä tuulenvirettä tai maininkia. Pari päivää edellisestä ja keli olikin jo liian kova kalastukselle. Myrskyisellä voimalla puhaltava luoteistuuli pakotti meidät pysymään poissa edeltävien päivien taimenpaikoilta. Mikäli olosuhteet menevät Ahvenanmaalla liian koviksi meritaimenkalatukseen tai on muuten välipäivän paikka voi aina kalastaa vaikkapa ahventa. Erityisesti jigikalastus salmien reunamilta suojaisten vuonomaisten kanjonien uumenista voi olla hyvinkin tuloksellista. Ahvensyöntiä en lähde erittelemään sen kummemmin, mutta 24 perättäistä heittoa pyrstöttömällä violetilla jigillä antoi saalista kunnes liero ei enää pysynyt jigikoukussa kiinni. Ruokakalat on siis varsin helppoa käydä poimimassa.
Olen harkinnut vielä yhden taimenviikon toteuttamista Ahvenanmaan kalavarmoille apajille tämän vuoden aikana. Mikäli kiinnostusta tämäntyyppiseen kalastukseen ilmenee järjestän matkan marraskuun viimeisellä viikolla. Hinnoista ja järjestelyistä voi kysyä numerosta 0405920570 tai laittaa meiliä peter.lahti@elisanet.fi
di di ti di tidittiii..... punamustapuikko on rock!





sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tervehdys, kaikki heittokalastuksen ystävät.
Pahoittelen kovasti sitä että en pysynyt aikataulussa blogini päivityksessä. En lähde erittelemään siihen johtaneita syitä enempää, mikään ei kuitenkaan sen osalta enää muutu.
Heittokalastuskautta on vielä lähes neljännes jäljellä ,mutta mitä onkaan tapahtunut edellisten neljän kuukauden aikana?
Jigihaukia.
Tänä vuonna olen kalastanut haukia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen kalastanut niitä yksikseni, kavereiden kanssa, asiakkaiden kanssa sekä taas yksikseni. Halusin perehtyä tarkemmin haukien ravintokulttuuriin. Mistä johtuu: haukia nyt aina saa myytti? Miksi haukia ei sitten tulekaan kirkkaina ja tyyninä päivinä?
Kauden aikana olen havainnut seuraavanlaisia asioita liittyen hauenkalastukseen. Jigeillä ei kannata aina yrittää saada haukia. Haukien oleskellessa matalassa heinikossa tai tynkäkaislan seassa niiden pyytämiseen on tehokkaampiakin keinoja kuin jigi. Jigeilläkin voi tosin saada saalista, mutta kalastus vaatii äärimmäistä keskittymistä sekä kärsivällisyyttä. Spinnerbaitit, lipat sekä lusikat ovat tällöin helpompia käyttövieheitä jänkäkoirien jallittamiseen . On kuitenkin tärkeää että viehearsenaali on kunnossa värien ja mallien osalta ,muuten jigit korjaavat potin usein heinikkokalastuksessakin. Kalastettaessa hivenen syvemmältä, heinikon ulkoreunalta tai kovilta pohjilta jigien tehokkuus pääsee valtaansa. Värivaihtoehdot sekä käytettävien heittopainojen valintamahdollisuudet antavat jigeille lähes ylivertaiset mahdollisuudet muihin vieheisiin nähden.
Kalastus on kertakaikkisen tehokasta ja saaliit saattavatkin olla suuruudeltaan aivan eri luokkaa kuin mihin on  aikaisemmin totuttu.
Ikävimpiä asioita haukikauden aikana on ollut soveliaan perukemateriaalin löytäminen. Olen käyttänyt kuitusiiman jatkeena hyvinkin monenlaista fluorcarbonia, mutta vieläkin siimat napsahtelevat ajoittain poikki. Myös hyvinkin vahvat, lähes milliset perukkeet ovat taistelun tuoksinnassa katkenneet aiheuttaen suurta ihmetystä kalastajissa. Suurimpana ihmetyksen aiheena ovat olleet väittämät joiden mukaan materiaalin tulisi kestää haukien hampaissa, mutta ne eivät kuitenkaan kestä. Laskelmieni mukaan perukkeet ovat katkenneet suurhaukien hampaissa tämän kauden aikana 21 kertaa. Näköhavaitojen perusteella on menetetty ainakin 5 yli kympin haukea. Viisi muuta suurta menetettyä kalaa voidaan myös laskea tuntumakymppikerhoon, joten asia on ajoittain myös harmittanut aika tavalla. Pienempien haukien tempoilut paksumpi fc-peruke kestää, koska kalojen ominaismassa ei riitä katkaisemaan siimaa. Miksi en sitten käytä suosiolla vaijeri,titaani yms perukkeita? Haluaisin löytää materiaalin joka toimii myös kuhan jigikalastuksessa samaan aikaan. Lisäksi fc-perukkeet toimivat erinomaisina vieheen kelluttajina joten jigin uittaminen on fc:llä huomattavasti monipuolisempaa ja tehokkaampaa verrataessa muihin materiaaleihin.
Varsinaisten haukimäärien osalta minun on viisaampaa olla hiljaa. Kerrottakoon kuitenkin että suurin osa saaduista kaloista on laskettu takaisin vesistöihin. Kalat on helppo vapauttaa elinvoimaisina, koska jigeissä on vai yksi koukku joka on pihdeillä helppo irrottaa.

Kuhankalastuskausi on ollut myös varsin menestyksekäs. Keskikesä tuotti merialueilla ajoittain hankaluuksia, mutta se on ollut tuttu ilmiö jo monelta aiemmalta vuodeltakin. Olen käyttänyt kuhanjigauksessa tänä vuonna ainoastaan oman nimimerkkini alla myytäviä tuotteita. Olen ollut vieheisiin erittäin tyytyväinen niin kalastavuuden kuin kestävyydenkin osalta. Värikartat eivät vielä tänä vuonna riittäneet ilman tusseja pelatamaan kaikkia tilanteita, mutta ensi kaudeksi on tulossa rutkasti lisävärejä niin shad kuin v-shad malliinkin .Lisäksi tuoteperheeseen liittyy pienempi jigi, crazy-shad . Tämän vieheen ominaisuuksista kerron myöhemmin lisää.

Meritaimenkausi on nyt parhaimmillaan. Meritaimenta tuntuu olevan meressä tällä hetkellä oikein mukavasti. Raportteja onnistuneista ulkomeripäivistä rapsahtelee meikäläisenkin puhelimeen lähes päivittäin. Myös suurten, yli 4 kiloisten kalojen saamamiehiä on löytynyt niin idästä kuin lännestäkin. Myös omat opasreissuni ovat onnistuneet mukavasti. Edellisillä kolmella reissulla olemme päässeet poseeraamaan  yli kahden kilon meritaimenilla joka kerta. Monena edellisenä vuonna olisin ollut tyytyväinen mikäli päivän päätteeksi kotiin viemisinä olisi ollut yli 50 cm ylittävä mittakala.
Vielä lopuksi kalastuslupa-asiaa.
Ely- keskus on vihdoin myöntänyt kalastusopastoimintaa harjoittaville yrityksille toimiluvat laajemmille vesialueille. Minunkin yritykselläni on nyt etelä-Suomen lääniä koskeva opaslupa jonka valtuuttamana voin toimia koko läänin alueella. Tervetuloa katsastamaan kalapaikkoja laajemmalta skaalalta kuin mihin olemme aiemmin tutustuneet.

kuva Columbian porukan kevätreissulta


tiistai 22. toukokuuta 2012

Huikea kevätkalastuskausi on nyt parhaimmillaan. Hirvittävä hinku vesille sekä muut kevätaskareet ovat vieneet aikataulut tiukaksi, joten myös kirjoittelut ovat siitä kärsineet. Pahoittelut siitä kaikille blogiani seuraaville lukijoille
Ahvenanmaan välisaariston taimenviikko huhtikuun lopulla oli pienoinen pettymys. Taimentapahtumia oli tosin runsaasti jokaiselle päivälle ja veneessä vierailleita kalojakin lukuisia, mutta ne isot ....... Jälleen kerran luonto osoitti sen miksi jokin yksilö kasvaa isommaksi.
Mikäli olisimme valinneet lajiksemme taimenbongauksen viikko olisi ollut täydellinen. Viiden kilon kalat seurailivat vieheitämme useampaankin otteeseen veneemme viereen. Erittäin matalissa lahdenpohjukoissa uiskentelevat suurtaimenet eivät yksinkertaisesti haksahtaneet vieheisiimme muutamaa kovempaa tärppiä lukuunottamatta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt keskittyä pienempien kalojen pyyntiin, mutta aina sitä vain ajatteli, että jospa ne isomukset tänään olisivat aktiivisia. Pienemmät taimenet oleskelivat hivenen syvemmissä vesissä pääsääntöisesti vallitsevan tuulen sekä tyynen rajakohdissa.
Hauet olivat helpompia saaliita ja kalastimmekin pariin otteeseen haukea lotto-lipoilla sekä kevyillä lusikoilla. Suurin hauki iski kuitenkin jälleen kerran puna-mustaan sandgrävlingeniin, aivan kuten viime vuonnakin. Hauen kalastus saariston erittäin matalissa lahdissa ei välttämättä ole kovinkaan helppoa mikäli kevyitä välineitä ei ole mukana. Kalastus nimittäin toteutetaan alle puolimetrisessä vedessä, joten uintiliikkeen saamiseksi on vieheiden oltava matalaan veteen suunniteltuja. Lisäksi alueet ovat täynnä ruohoa mikä osittain hankaloittaa kalastusta.
Uutena lajina saimme kontaktin myös siikoihin. Perinteiseen siikaongintaan alue ei tosin hirvittävän hyvin sovellu suhteellisen leväisen pohjan takia. Suurin yllätys siikaonginnassa oli kuitenkin kalojen suuri keskipaino, joka lopulta varmastikin jäi kilon paremmalle puolelle.

Kotivesillemme saavuttuani meritaimenkausi oli parhaimmillaan. Tämä taimenvuosi on varmasti paras  2000- luvulla. Tuntuu siltä että nyt taimenia on joka puolella. Suurimpana plussana mainittakoon suurten , yli 70 cm kalojen määrä saalistilastoissa. Vielä pari vuotta sitten olimme kaikki tyytyväisiä jo siihenkin kun saimme nähdä vieheissämme 50 senttisiä taimenia. Tämän vuoden meininkiä kuvaa ehkäpä parhaiten se, että jotkut taimenkalastajat ovat nostaneet alamittansa 55 senttin, koska siihen on kerrankin mahdollisuus. Suuri hatun nosto heille jotka näin ajattelevat taimenkantojemme jatkuvuutta. Kausi on nyt helteiden saapuessa varmastikin muutoksessa kalojen siirtyessä pois matalista kivikkorannoista kohti syvän veden reuna-alueita. Varsinaisten silakkaalueiden reunoilta saattaakin siiman päähän saada sellaisen verurin joka mittaa välineiden kestämisen tositilanteissa. Silloin kun 6.2 kiloinen kala ei ole se päivän suurin, vaan se suurempi on taas karannut on viimeistään syytä tarkastaa viehelukot ja solmut.
Taimenkalastuksen ohella olen kalastanut myös kuhaa ja haukea. Kuhankalastus on ajoittain onnistunut hyvinkin, mutta olen myös löytänyt alueita joissa tärpin saaminen on ollut tosi hankalaa. Suuremmilta sisäseliltä en vielä ole kaloja onnistunut narraamaan, mutta esimerkiksi pienemmillä järvillä on tällä hetkellä täysi rähinä päällä.
Hauille olen edelleenkin tarjonnut pääasiassa jigiä. Perehdyttyäni lajiin tosissani olen havainnut sen tarjoavan hirvittävästi mahdollisuuksia uudenlaiseen hauen kalastukseen. Enää en kalasta haukea liukuvasta tai ajelehtivasta veneestä samalla tavalla kuin ennen. Hauet ovat selvästikin isoissa ryhmissä omilla kala-alueillaan. Mikäli vapa nytkähtää parin haukitärpin verran kymmenen metrin matkalta on alue syytä kalastaa ankkurista tai muuten paikallaan olevasta veneestä. Tärppien laatu paljastaa myös sen onko tarjottava viehe kiinnostava. Mikäli kala on vain hivenen yläleuastaan kiinni on vieheen väri väärä. Väärän värin paljastaa myös tilanne jossa kala seuraa jigiä veneen viereen tai muilta osin esittää laimean kiinnostuksensa tarjottavaan vieheeseen. Alueen tarkempi ja monipuolinen jigikalastus todistaa lopulta tilanteet yllättäviksi. Haukia saattaa olla paikalla useita kymmeniä . Syönnin lauettua on kala kiinni joka heitolla. Mikäli tuntuu siltä että puhun omiani, tervetuloa BLUEWHITE SAFARIN hauen jigausmatkoille. Keskiarvoreissut ovat tämän vuoden osalta 35-40 hauen välillä. Muistutettakoon tässä yhteydessä, että otamme mukaamme ainoastaan ruokakalat, jotka ovat yleensä 1-2 kilon välillä olevia koukun kitalakeensa hotkaisseita yksilöitä.
Lisää kertomuksia kalastuksesta tulossa ennen riihimäen erämessuja.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Huh huh. Kolmen päivän jigitesti takana uusilla shad-jigeilläni. Enpä olisi uskonut viehettä suunnitellessani onnistuvani tällä tavalla. Kohdekalana oli tällä kertaa hauki. Vaikka olinkin testannut jigejä kaloille jo viime syksynä ja saanut kaloilta hyväksynnän tuotteelle, olin todella tyytyväinen vieheiden toimivuuteen kevätkalastuksessa.

Olen perinteisesti aloittanut kalastuskauden kalastamalla meritaimenta tai kuhaa. Hauki on astunut kuvioihin yleensä kelien muuttuessa muiden kalastusmuotojen harjoittamiseen liian kovaksi. Nyt otin projektiksi keväthaukikalastuksen ennen kutua ensimmäistä kertaa jigeillä.

Kalastuksen aloitin suhteellisen syvästä vedestä. Pyrin kalastamaan rinteiden reunoja sekä syvempiä kalojen kulkureittejä syvyyksien vaihdeltua neljästä kahdeksaan  metriin. Heiteltyäni kolmisen tuntia tyhjää oivalsin olevani väärässä paikassa ja väärässä syvyydessä. Isot siirtymät ovat silloin valttia. Vaihdoin paikkoja tämän jälkeen ahkerammin, kunnes löysin kala-alueen reunan. Haukia, tosin pienehköjä sellaisia päätyi saaliiksi aika ajoin. Viimein päädyin salmimaiselle, sangen suojaiselle alueelle, missä pienet saaret muodostivat rauhallisen oloisen ympäristön. Heittelin jigiä ajelehtivasta veneestä ja pian päädyinkin paikkaan jossa tärppi seurasi toistaan lähes joka heitolla. Ankkuroin veneeni ja aloitin hieman tarkemman kalastuksen. Sain paikasta 14 haukea kunnes valkoisen jigin teho katosi. Vaihdoin siiman päähän sinapinkeltaisen shadin ja heitin vieheen kymmenisen metriä kaislikosta ulospäin. Kala nappasi vieheeseen lennosta, ennenkuin viehe oli pudonnut pohjaan. Nostin vavan pystyyn ja tunsin kalan potkut. Pienehkö kala, ajattelin. Samassa hauki teki hirvittävän syöksyn vetäen jigikoukkuni lähes suoraksi. Ensimmäiset kalan potkut olivatkin vain pään heiluttelua varsinaisen potkaisun tapahduttua olin jo auttamatta myöhässä.

Piru vieköön ajattelin. Siinä vietiin opasta kuin kuoriämpäriä. Pitääkin sählätä ne ainutlaatuiset tilanteen kun vuhdoin saa sen isomman kalan koukutettua. Samalla olin kuitenkin hyvinkin tyytyväinen siihen että vieheeni kiinnosti aidosti  myös suurempia haukia. Tämän jälkeen vaihdoin paikkaa muutaman kymmenen metriä. Päätin ankkuroida veneen siltä varalta että tässäkin paikassa olisi isompia kaloja. Nyt olisin ainakin hereillä mikäli isomukset olisivat syönnöksellä. Toisella heitolla rävähti kunnolla. Tartutuksen jälkeinen väsyttely vei kymmenisen minuuttia jonka jälkeen nostin veneeseen 8.8 kilosen keväthauen. kuvattuani kalan laskin sen takaisin veteen jatkaakseni kalastusta. Parin heiton jälkeen tunsin jälleen raskaamman tärpin. Kala tuntui edellistäkin painavammalta . Haaviini päätyi lopulta 10.2 kg hauki. Tuntui aika uskomattomalta. Muutaman tunnin testikalastuksen jälkeen sain uusilla jigeilläni yli 10 kg hauen. Tämänkin kalan vapautin kuvaamisen, punnitsemisen sekä mittaamisen jälkeen. Valkoinen, varsin vaatimattoman näköinen jigini haksautti 108 cm hauen iskemään kiinni hirvittävällä voimalla.


Tämän jälkeen jatkoin kalastusta varsin tyytyväisin mielin. Sain saaliiksi vielä 5.8 sekä 4.8 hauet sekä lukuisia pienempiä. Kokonaismääräksi  päivän kalastuksen tuloksena veneessä kävi 37 haukea.
Seuraavana päivänä olimme taas liikkeellä kolmen hengen miehistöllä. Emme saaneet isompien haukien suita avattua, mutta lukuisia yli 3 kg:n kaloja vieraili veneessämme . Laskumme menivät jossakin 70 hauen kohdalla sekaisin, mutta arvioimme veneessämme käyneen reilut 90 haukea.
Innoistuin vielä seuraavanakin päivänä haukijahtiin . Päivä oli varsin haastava, mutta saaliimme kokonaismäärä, 21 haukea oli kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvä määrä ja lähes puolet kalamäärästä ongittiin entuudestaan tuntemattomista paikoista.
Kolmen päivän haukirallin tuloksena jigejä irroiteltiin siis  ainakin140 hauen suusta. Voisin jopä väittää että jigit ovat tämäntyylisessä kevätkalastuksessa tuloksellisin viehevaihtoehto  hauen kalastukseen. Käytettävien jigien kokoja vaihtamalla saattaisi tosin päästä parempaankin määrään, mutta tällä kertaa halusin käyttää vain omia jigejäni sekä savage gearin uusia cannibal malleja . Savagen jigit jäivät hieman vähemmälle huomiolle, mutta todettakoon kuitenkin että väriyhdistemä jossa on valkoinen yläosa sekä läpikuultava alaosa sinertävällä hologrammiteipillä kiinosti haukia ajoittain kovasti.


Lopuksi pieni vinkki kaikille ei niin hirvittävän paljon haukia kalastaneille kalamiehille. Kun saat saaliiksi ensimmäisen keväthauen, tai edes ensimmäisen tärpin, kannattaa paikalle ja alueelle uhrata aikaa hieman enemmänkin kuin se kuuluisa toinen heitto. Hauet ovat hyvin usein suurissa ryhmissä, mutta heittämässäsi paikassa saattaa silti olla vain yksi heittämästäsi vieheestä kiinnostunut yksilö. Meidän kolmipäiväisen kalastuksemme mieleenpainuvin muisto oli hyvinkin herättävä tapahtuma. Kalastimme ankkuroidusta veneestä erään lahdelman keskiosaa noin 20 minuuttia saamatta minkäänlaista kalakontaktia. Tiesin paikalla olevan haukia, joten päätimme yrittää monilla eri väreillä, jos joku saattaisi herättää kalojen saalistusvaistot. Lopulta sain hopea/punainen jigillä painavan tärpin jonka jälkeen annoin vieheen kaverini heitettäväksi. Kaverini sai vieheellä saaliiksi 7 haukea. Samaan aikaan minä koekalastin hauille 9 eri väristä jigiä ilman minkäänlaista kalakontaktia. Lopulta kyllästyin tyhjän heittämiseen ja pujotin koukkuuni samanlaisen väriyhdistelmän kuin mitä kaverinikin käytti. Linkosin pyydyksen samaan aiemmin heittämääni nollasuuntaan mihin olin edellisiäkin jigejäni tarjonnut. Sain saaliiksi hauen kahdella perättäisellä heitolla. Hauet saattavat siis olla hyvinkin tarkkoja käytettävän väriyhdistemän suhteen, joten oletetut kalapaikat on syytä heittää hyvinkin tarkkaan eri värisillä vieheillä.
Ensi viikolla saaliskala muuttuu taimeneksi mikäli kelit sen sallivat. Uusia kalapäiväkertomuksia on luvassa vapun jälkeen Ahvenanmaan välisaaristosta.


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kahden päivän taimenen rantakalastuksen tuloksena 7 taimenta haksahti kohtalokkaasti vieheisiimme. Osa kaloista vapautettiin välittömästi koukkujen irroittamisen jälkeen. On se vain todettava, että Ahvenanmaa jättää taimenenkalastajan todella harvoin ilman saalista. Nyt keliksi osui aivan hirvittävän kylmä ja tuulinen jakso. Taimenen kevätkalastus silloin kun räntää sataa vaakana on yleensä täysin tuhoon tuomittua täällä kotivesillämme.

Kalastettuamme ensimmäisen, avomeren vieressä olevan kivikkoriutan päätin, että jatkossa keskitymme ainoastaan suojaisiin lahtiin. Joskus on pakko luottaa omiin vaistoihin sekä karttuneeseen kokemukseen, mikäli haluaa huonoissa olosuhteissa onnistua jollain tavalla. Monta silmiä hivelevän kaunista kivikkorantaa jäi päätöksen tehtyäni heittämättä, mutta uskon kuitenkin että päätökseni oli oikea.

Ensimmäinen taimen osui  heittämääni punamustaan puikkoon (sandgrävlingen 27 g) verryttelyheitolla numero 3. Vähän hävetti, koska en edes yrittänyt saada kalaa, vaan heittelin ikäänkuin lämpimikseni ohjattuani muut kalastamaan varsinaisia ottipaikkoja. Pian muutkin alkoivat saamaan taimentapahtumia, joten osuimme paikkaan, johon oli tullut levähtämmän useampia kaloja. Osa kaloista kävi vain tönimässä vieheitämme emmekä saaneet niihin parempia kontakteja. Päivän parhaan kalan 3.1 kg nappasi Artsi.L lilan sävyisellä puikollaan . Kala oli aavistuksen verran tummunut, mutta oli kuitenkin lihavan oloinen joten se päätyi ruokakalaksemme. Avattuani kalan huomasin lihan olevan virheettömän punaista.

Ensimmäisen päivän jälkeen kalatapahtumia oli yhteensä 11 ja rantautettuja taimenia 5 kappaletta. Reissu oli siis jo pelastettu, joten sauna ja ruoka maistuivat joka ukolle Uffen (Rundbergs stugor) mökillä.
Toisen päivän keli oli karmea. Pohjoistuuli piiskasi vettä siten, että vedenpintaan muodostui vähän väliä tuulivanoja. Tuntui siltä, että tässä kelissä ei yksikään kala syö. Sanoin kavereilleni kuitenkin eilisestä kovasta tärpistä erään kallion edustalla. Artsi L. innostui kahlaamaan ottipaikalle, eikä kestänyt kauaakaan, kun puhelin jo soi. Tiesin jo ennen vastaamistani, että taas on saalista tullut. Kala oli painoltaan 3.2 kg.
Tämän jälkeen saimme vielä tärppejä samalta alueelta, mutta lopulta taimenet sulkivat suunsa.
Vaihdettuamme paikkaa Markku onnistui vielä nappaamaan punamustalla puikolla virheettömän kirkkaan noin 1.5 kg kalan. Tuntui siltä että olisi aika lähteä lämmittelemään. Sormet olivat kohmeessa ja kova tuuli vihelsi ikävästi niskaan.



Taimenkausi avattiin siis tänäkin vuonna Ahvenanmaalla. Varsinaisesta kevätkalastuksesta ei voi puhua, mutta sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin onnistui. Vähän jäi harmittamaan varsinaiset kalastuksen ulkopuoliset asiat. Haahkat eivät huutaneet, perhosia ei näkynyt eikä aurinkorasvaa tarvinnut levitellä. Ehkä sitten seuraavalla reissulla. Silloin on vuorossa Ahvenanmaan välisaaristo.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012


Viimeiset kolme jigikalastuspäivää ovat osoittaneet kuhan jigauksen tulleen talvikalastukseen jäädäkseen. Vaikka käytettävän jigipään optimaalinen paino sekä muoto ovat vielä hakusessa on saalisvarmuus ollut niin taattua, että jigit on yksinkertaisesti pidettävä mukana, kun kalastetaan kuhaa talvella. Yksi parhaista kalastusmuodon piirteistä on ehdottomasti se, että se ei vaadi mitään suurempaa erikoisosaamista eikä muutenkaan hirvittävän keskittynyttä kalastusta. 

Olen kalastanut kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että pudotan vieheen pohjaan . Tämän jälkeen nostan vieheen noin 20 cm pohjasta ylös, Annan vieheelle vauhtia varsin hitailla, mutta laajahkoilla liikeradoilla pari kolme kertaa pitäen pienen, parin- kolmen sekunnin tauon heilautusten välillä. Tämän jälkeen hidastan vieheen uintia paljon ja ajoittain pidän jigiä paikallaan pidemmänkin ajan. Yleensä kuhat nappaavat varsin pian vieheen nähtyään. Suurin osa kaloista nappaa ensimmäisen puolen minuutin aikana avannolle saavuttuamme. Yli viittä minuuttia en varmastikaan ole päivystänyt yhdellä reiällä vielä kertaakaan, vaan pyrin kalastamaan aktiivisia kaloja. Mikäli kala avannosta nousee kalastan luonnollisesti lähistön hyvinkin tarkasti tehden avantoja noin kymmenen metrin välein.

Erittäin mukavaa on ollut todeta muidenkin kuhamiesten innostuvan lajista. Kuulemani mukaan omia virityksiä jigihännän uinnin tehostamiseksi on tehty jo useammassakin kylpyammeessa illan vaihtuessa yöksi. Muistakaa nyt hyvät ihmiset ottaa kaikki vermeet mukaanne sieltä kylpyhuoneistanne ettei pahempia perhekriisejä pääse syntymään.

Talvinen jigaus jäältä lähestyy loppuaan jäiden heiketessä. Viimeiset reissut tulen varmastikin tekemään Espoonlahden pohjukkaan , mistä kaloja vielä uskaltaa pelastuspuvun kanssa häiritä muutaman päivän ajan, Inkoon vesillä käytyäni huomasin jäiden heikkenevän ja ohentuvan niin nopealla vauhdilla, että sinne en enää uskalla lähteä. Kuvaavaa alueelle oli jäänpaksuuden vaihtuminen muutaman metrin välein yli 20 sentillä. Onneksi pitkä avovesikausi on edessä ja pääsen toden teolla heittämään shad- jigejäni petokalojen ihmeteltäväksi.






sunnuntai 18. maaliskuuta 2012



Viikonloppuna jigaamassa jään alta. Lauantaina kuhat olivat varsin hyvällä purulla. Edelleen kaloille maistui läpikuultava vihreä/keltainen shadi. Kalojen iskut olivat painavia ja vieheen irroittamiseen tarvitsin pihtejä tuon tuostakin. Varsinaista ottiuittoa en kuitenkaan kuhille löytänyt, joten kävelin, tein reikiä ja ongin aktiivisia kaloja. Päivän päätteeksi sain kotiin vietäväksi 5 mittakuhaa. Vielä on tyylissä hakemista, mutta uusilla vieheillä kalastettaessa on hyväksyttävä tosiasia, että oman aikansa se ottaa.
Sunnuntai oli hankalampi kuhapäivä. posittivisiin asiohin kuuluu, että nyt sain kuhia myös muilla väreillä. Värjätty punamusta, valkoinen sekä värjätty pinkki antoivat minulle ja kaverilleni yhteensä 8 kuhaa joista 3 oli mitallisia. Pilkkimiehen pahin vihollinen , eli jään reuna oli tällä kertaa kalojen puolella. Laskelmieni mukaan 8 kuhaa vapautui kun viehe vedettiin ylösnostovaiheessa rosoiseen jäänreunaan. Myös hauet olivat liikenteessä. Päivän suurin hauki oli pituudeltaan 97 cm. Varsin hyväkuntoisen kalan painoksi arvioin 7-7.5 kiloa. Olihan siinä väsyteltävää joksikin aikaa. Onneksi olin juuri sitonut uuden fluorcarbon perukkeen pilkkisiiman jatkeeksi.Myös muutama pienempi hauki kävi kurkkaamassa elämää jään yläpuolella. Mietteinä kotimatkalla olivat jääjigauksen monipuolisuus verrattaessa tavalliseen pilkintään. Vaikka minulla tällä reissulla oli mukanani vain muutama erinlainen jigipyrstö pystyin tusseilla hakemaan niihin uusia sävyjä. Vastedes pitää ottaa mukaan enemmän erikokoisia vieheitä. Sen verran jäi kaivelemaan vaisuhkot kuhatärpit verrattaessa edelliseen päivään.

lauantai 17. maaliskuuta 2012



17.3. Kuhajigikausi avattu! Testikalastuksen tuloksena kaksi kuhaa hermostuivat riittävästi vihreä/keltaisen jigin sekä oranssi/keltaisen värikoukun yhdistelmään. Aloitin kokeilemalla valkoista shadia, mutta siihen en saanut tällä kertaa tärppiäkään. Seuraavaksi siirryin violettiin ja pian tunsinkin kuhien nostelevan ja tyrkkivän viehettä. Hivenen uskoa ja intoa edellisestä saaneena ajattelin, että millä värillä ei nyt pitäisi saada mitään. Mielestäni se väri olisi samean, jo lämmenneen veden väriyhdistelmä, eli vihreä/keltainen punaisella hileellä. Niinhän siinä kävi,että heti ensimmäisestä kokeilemastani reiästä nousi noni 35 cm kuha. Tämän kalan tietysti vapautin kuvaamisen jälkeen, mutta samasta reiästä sain heti vieheen pudotettuani mittakalan. Pian tämän jälkeen pimeys saapui kevätjäillä vaeltavien pilkkimiesten riesaksi ikäänkuin pakottaen kotimatkalle. 
Taas opittiin uutta. Ennakkoluuloton kokeilu sekä hyvä tuuri ovat tärkeässä roolissa kun kalastetaan kuhaa jään päältä. Tämän vuoksi annoin muutaman jigin lapsille tusseilla värjättäväksi. Saapa nähdä miten tänään käy kun jään alle pudotetaan takuulla ennennäkemättömät väriyhdistelmät. 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hienot, hyvin toteutetut GoExpo -messut takana. Hivenen on ääni käheänä kalastusesitysten takia, mutta oli tosi kiva nähdä lukuisia jigikalastuksesta kiinnostuneita kuuntelijoita. Kuhan jigikalastus järvillä sekä kuhan kalastus isoilla jigeillä teemat vetivät altaan reunat ja pikkukatsomon täyteen ihmisiä kerta toisensa jälkeen. Kunpa joku tekisi Suomeenkin ison, siirrettävän  heittokalastusaltaan, jolloin kaikki halukkaat pääsisivät katsomaan paremmin esityksiä.




Uudet peter lahti shad-jigini herättivät kiinnostusta kalastajissa. Onneksemme olemme jo reilusti maaliskuun puolella, joten innokkaat himojigaajat pääsevät huiputtamaan kuhia jigeilläni jo muutaman viikon kuluttua. Kauden avaukseen suosittelen erityisesti valkoisen, sinisen sekä violetin shadin uittamista. 


Tällä viikolla tarkoituksenani on kalastaa shadeilla jään alta. Maaliskuun aikana sain aikoinaan tosi hyviä jigisaaliita pilkkimällä. Kokemuksistani kerron tietysti heti ensimmäisen kalapäivän jälkeen.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Tervetuloa kalastusaiheiseen blogiin, täältä löydät Blue White Safarin Peterin kirjoitukset ja kuulumiset. Kirjoitukset liittyvät kalastusmatkoihin, testipäiviin sekä uusiin kalastuskohteisiin.

Tämän viikonlopun ajan (2. - 4.3.) löydät minut GoExpo messuilta kalastusaltaalta luennoimassa kuhan kalastuksesta, sekä ohjelma-aikojen ulkopuolella OPM:n osastolta.