www.bluewhitesafari.fi - Kalaopaspalveluita pitkällä kokemuksella. Tutustu myös Peter Lahden suunnittelemiin kalastusvälineisiin.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Kuhan jigausvuosi 2012

Kuhan jigausvuosi 2012

Kuluneen vuoden kuhan jigauskausi alkaa pian olla päätöksessään. Vaikka kaloja edellenkin päätyy saaliiksi syvissä salmissa sekä matalissa savisissa lahdissa jokia unohtamatta, aion päättä kauden muiden kalojen jahtaamisen merkeissä. Mielestäni elämme tavallaan kuhan kalastusessa off season -aikaa lähestyessämme marraskuun puoliväliä. Hanakimmat jatkavat varmasti jigin heiluttelua niin kauan kunnes jääpeite hankaloittaa jigin uppoamista, hyvä, niin olen itsekin tehnyt samalla tavoin monena vuotena.

Jigikalastuskausi alkoi toden teolla huhtikuussa kalastaessamme syviä sisälahtien pohjaosia aina 17 metristä asti. Tänä vuonna tämän tyyppistä kalastusta harjoitimme ainoastaan muutaman kerran, koska veri veti enemmän haukien ja meritaimenten narraamiseen.
Kuhien saapuessa matalikoille ja niiden ympärille toukokuun puolivälin jälkeen, alkoi jigauspäiviä kertyä enemmän. Kalastimme lähes ainoastaan uusilla shad ja v-shad jigeillä. Suurimpana muutoksena edellisiin vuosiin, jolloin olemme käyttäneet pienempiä jigejä, oli kalojen keskikoon parantuminen sekä haukien suurempi määrä. Varsinaisen kuhien kutuajan kalastimme kutupaikkojen ulkopuolella hivenen syvemmässä vedessä. Tämän tyylisiltä paikoilta saalista tulee vähemmän, mutta haluan antaa kaloille kutupaikkarauhan kutuaikana. Tällä tavoin toimittuna kuhankalastusta ei tarvitse mielestäni kokonaan kieltää, vaan innoikkaimmat harrastajat voivat edelleen singota vieheitään veteen tärppien toivossa.

Kevätpuolen kalastuksesta jäi eritoten mieleen yhden kalakaverini henkilökohtaisen kuhaennätyksen rikkoutuminen kahdesti saman päivän aikana. Tämä tapahtui Tammisaaren lähistöllä alueella, jossa hän oli kalastanut useana vuonna. Kaverilla taisi olla jopa ensi kertaa uudet shad-jigini mukanaan. Superlatiivit uusia jigimalleja kohtaan olivat mieltä ylentävät.

Lähestyessämme keskikesän kalastusta suuntasimme jigausreissujamme enenevässä määrin järville, silloin kun kohdekalanamme oli kuha. Jigikalastus on ajoittain erinomaista järvillä, mutta kylmät alkukesän vedet tekivät kalastamisen isommilla järvillä epävarmaksi. Suuremmat etelä-Suomen järvet, jotka ovat monena vuonna olleet erittäin varmoja kuhajärviä, osoittutuivat erittäin vaikeiksi kohteiksi nimenomaan jigikalastuksen osalta. Kun vedet keskikesää lähestyttäessä lämpenivät myös kalansaaliit normalisoituivat. Myös järvikalastuksessa kalastimme paljon etekin v-shad jigeillä. Pientä pyrstöliikettä tekevät edellä mainitut jigit osoittutuivat erittäin toimiviksi mm. hiidenveden sekä lohjanjärven kalastuksessa.

Elokuun puolivälin jälkeen alkoi vetoauton ratti kääntyä taas kohti merialueiden ramppeja. Etenkin itä-länsi suuntaisten, pitkien salmimaisten alueiden jigikalastus oli elokuussa kukoistavaa. Saaliskalat vaihtelivat ahvenen, kuhan ja hauen välillä. Havaitsimme myös nopeasti, että shad 13 cm kokoluokan jigit olivat tähän ajankohtaan liittyvään kalastukseen aivan liian suuria. Petokalat mutustelivat mielummin 7- 11 senttisiä kalajigejä. Tähän kokoluokkaan tulee onneksi rutkasti helpotusta ensi kaudelle ja olenkin jo testaillut hyvällä menestyksellä  11 -senttisiä protojigejäni.

Syyskuun kuhankalastus oli jälleen kerran vuoden antoisinta jigikalastusaikaa. En kerta kaikkiaan malttanut olla pois kalapaikoilta edes vapaapäivinäni, vaan aina kun oli mahdollisuus, veneeni ankkuri mätkähti jonkin matalahkon sisälahden savikkoon. Tänäkin vuonna joukkoon mahtui suurkuhia. Pelin henkeen kuuluu myös suurkuhien menettäminen viime metreillä, mutta näköhavainto siitä että kysymyksessä oli kohdekala auttaa haavoihin edes jollakin lailla.

Matalakalastusta auttavat erityisesti paksut fluorcarbonperukkeet, sekä sivuleikkurit jolla jigipään paino määritellään hyvinkin tarkkaan tilanteeseen soveltuvaksi. Mikäli matalakalastuksen pieniä yksityiskohtia väheksytään voi kalastuspäivästä muodostua hyvinkin tylsä.
Lokakuuta lähestyttäessä joidenkin alueiden sisälahtien kalastus hankaloituu kalojen siirtyessä syvempiin vesiin, savisiin jokiin sekä venelaiturien läheisyyteen. Tämä jokavuosinen ilmiö kalapaikasta, joka on aivan venerampin vieressä hivenen askarruttaa jigikalastajan mieltä. Osa kalastuksen mielekkyydestä on tipotiessään, kun kalat makaavat ruopattujen laiturialueiden montuissa. Kun kalastuspäivä muodostuu ainoastaan pelkästä kalojen kiskomisesta ilman minkäänlaista luotaimella  suoritettavaa hakemista tapahtumasta jää ikäänkuin jotain puuttumaan.

Loppukaudesta pintavesien viilentyessä kalojen liikehdintä ja saalistus hidastuu entisestään. Jigaus hankaloituu  ja itse kalansaaminen on ainakin ajoittain helpompaa vertikaalijigaamalla ja tasapainopilkkimällä. Saalistimme kuhia syvistä salmista vielä marraskuun aikanakin. Viimeiset kuhanjigaushetkeni tulen viettämään tämän kauden osalta Ahvenanmaan syvissä salmissa ruokakaloja jahdaten mikäli kelit osoittautuvat liian koviksi meritaimenkalastukseen.

Tulevalle kaudelle shad-ja v-shad jigien värivalikoimat laajenevat entisestään. Lisäksi tuoteperheeseen esitellään uusi pienempi jigi, joka tulee etenkin värivalikoiman osalta kattamaan koko avovesikauden jigikalastuksen. Suunnitteilla on myös uusia pyytimiä etenkin haukien pureskeltavaksi.
Jigikalastuksessa käytettämieni uusien beater- vapojen kausi oli myös antoisa. Käytin 7 ja 6,6 jalkaisia vapoja jigauksessa koko kauden ajan. Rikki menneitä vapoja oli tasan 0 kappaletta. Testatessani vapojen kestävyyttä en saanut vapaa poikki edes tilanteessa, jossa nostin lähes kaksikiloisen hauen veneeseen ilman haavia. Tämän suurempaa kalaa en edes yrittänyt nostaa veneeseen pelkästään vavalla, koska tilanne on jotenkin luonnottoman oloinen. Olen myös hyvin tyytyväinen vapoihin niin tartutustilanteen kuin väsyttämisenkin osalta. Aihion toimivuus opaskäyttöön on aivan loistava. Vaikka vapa ei keveystestejä voittaisikaan pidän tärkeipänä asiana vavan käytännöllisyyttä kalastuksessa ja niihin ominaisuuksiin on tosiaankin perehdytty.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Meritaimenviikko, Ahvenanmaa

Meritaimenviikko, Ahvenanmaa

Marraskuun alun kahdeksan päiväinen meritaimentapahtuma oli menestys. Kaloja löytyi vieheen koukkuihin pyristelemään niin avomeren laidalta kuin suojaisten sisälahtien montuistakin. Hauskaksi Ahvenanmaan meritaimenkalastus muodostuu erityisesti siksi, että kalastukseen liittyy usein erityinen logiikka. Silloin kun taimenet saalistavat tyrskyjen vierestä, on syytä heittää kyseisiä paikkoja. Muun tyyppiset kalapaikat jäävät silloin vähemmälle kalastukselle. Toisinaan kalat hakeutuvat mataliin sisälahtiin syksylläkin, jolloin kalastuksessa keskitytään erityisesti tämän tyyppisten paikkojen kalastamiseen. Taimenten liikkuminen Ahvenanmaalla perustuu erittäin paljon tuulen suuntaan. Mikäli tuulen suunta on pitkään vaikkapa lännestä ollen suhteellisen heikko, on vieheiden löydettävä uppoamispaikkansa jostain päin Eckerön tyrskyjä. Tämän tyyppisiä loivia tyrskyrantoja on Ahvenanmaan länsirannikko pullollaan. Kalastuspäivän profiili muodostuu tällöin veneajelusta tyrskystä toiseen. Kun kalojen ottipaikat tyrskyjen vierustalta havaitaan, on taimenen heittokalastus parhaimmillaan. Tunnetila, joka saavutetaan meritaimenkalastuksessa vain harvoin on tällöin käsillä. Saavuttaessa veneellä kohti matalaa maininkien muodostamaa tyrskyrantaa tiedät paikalla olevan taimenia. Kun jokaista suorittamaasi heittoa voi kopsauttaa taimen millä hetkellä hyvänsä, on jännitys käsin kosketeltavissa.



Meillä tämän tyyppinen maininkien avittama tyrskykalastus toteutui kolmena päivänä. Kovien, lähes myrskyisten tuulten jälkeen kalojen oleskelupaikat muuttuivat. Avomeren laitojen vedet sekoittuivat tuulten vaikutuksesta sameiksi ja hiekkaisiksi ja havaitsimmekin varsin pian taimenten muuttaneen suojaisampaan ympäristöön. Matalien sisälahtien kalastushetki on koittanut. Olen kuullut verkolla kalastettavan meritaimenta sisälahdista erityisesti kovien tuulten jälkeen. Tämän vinkin saattelemana olenkin suunnannut veneeni usein suojaisiin lahdelmiin jotka eivät aina edes näytä meritaimenpaikoilta. Suojaisten sisälahtien ja niiden suuaukkojen meritaimenkalastus osoittautui tehokkaaksi pyyntimenetelmäksi myöskin kolmena päivänä.



Vieheiden valinnasta.
Meritaimen saalistaa syksyisin silakkaa, tuulenkalaa sekä kolmipiikkiä. Silloin kun ruokalistalla on tuulenkala on kalastus helpoimmillaan. Käytettävät tuulenkalaimitaatiot, kuten sandgrävlingen ovat tällöin täysin omaa luokkaansa. Lempinimen punamusta puikko (sandgrävlingen black/red 27g) saanut viehe keräsi taimentapahtumista taas kerran yli puolet. Kalastus vieheellä on muutekin tosi helppoa. Kalastuksessa keskitytään siihen että viehe ui mahdollisimman hitaasti pysyen kuitenkin vielä tasapainossa . Erityisen tärkeänä olen pitänyt myös sitä että kalastus suoritetaan veneestä kalastettaessa kohti veneen lipumissuuntaa, eli takaviistoon en juurikaan suosittele kalastamaan. Tämä siksi että varsinaiseen veneen muodostamaan liukuun heitettäessä vieheen liike kelattaessa muodostuu liian nopeaksi  eivätkä taimenet enää hyväksy tarjousta samanlaisella tehokkuudella.
Sandgrävlingen vieheiden ohella toimivaksi pyytimeksi osoittautui myös Vänskän forelli niminen taimenviehe. Helppoheittoiset forellit taltuttivat meritaimenia kahtena eri päivänä jättäen hetkeksi jopa punamustan puikon varjoonsa.


Kalastus numeroiden valossa oli huikeaa. Taimentapahtumien määrä oli varmastikin lähempänä sataa. Tapahtumiksi taimenkalassa laskemme varman kalahavainnon. Havainto voi olla tärppi, seurio, nykäisy, repäisy tai mikä tahansa muu tapahtuma joka on takuuvarmasti meritaimenen aihettama. Oma  erikoisin tapahtumani viime reissulta oli tärpin jälkeen kohti venettä uinut taimen. Kala ui viehe suussaan kohti venettäni niin suurella nopeudella että en missään vaiheessa saanut siimaani tarpeeksi kireälle ja vapaani taivutettua siten että olisin saanut tartutettua kalan. Voin sanoa että kelasin viehettä sisään varsin nopeasti.... Hieno tapahtuma oli myös heitto jonka suuntasin myötätuuleen niin pitlälle kuin sain puikkoni lentämään. Välittömästi vieheen pudottua veteen (arvio 70-90 metrin päässä) parikiloinen, kirkas meritaimen hyppäsi ilmaan viehe suussaan. Tämä veijari päätyi graavikalaksi, joten joskus ne tartutukset onnistuvat kauempaakin mikäli siimapussia ei pääse liiaksi muodostumaan. Peräti kummalliseksi tapahtumaksi luonnehtisin taimentärpin joka oli niin raju että otaksuin vieheeni menneen poikki. Tärpin jälkeen vieheen uinti ikäänkuin kuoli hetkeksi jolloin luulin puikon katkenneen tärpin voimasta. Näin ei kuitenkaan käynyt , mutta iskun voiman olen vieläkin tuntevinani  luissani.


Marraskuun alkupuolen kelit ovat usein hyvinkin vaihtelevat.
Tälläkin kerralla pääsimme nauttimaan kalastuksesta ajoittain liiankin tyynessä kelissä etsien epätoivoisesti edes pientä tuulenvirettä tai maininkia. Pari päivää edellisestä ja keli olikin jo liian kova kalastukselle. Myrskyisellä voimalla puhaltava luoteistuuli pakotti meidät pysymään poissa edeltävien päivien taimenpaikoilta. Mikäli olosuhteet menevät Ahvenanmaalla liian koviksi meritaimenkalatukseen tai on muuten välipäivän paikka voi aina kalastaa vaikkapa ahventa. Erityisesti jigikalastus salmien reunamilta suojaisten vuonomaisten kanjonien uumenista voi olla hyvinkin tuloksellista. Ahvensyöntiä en lähde erittelemään sen kummemmin, mutta 24 perättäistä heittoa pyrstöttömällä violetilla jigillä antoi saalista kunnes liero ei enää pysynyt jigikoukussa kiinni. Ruokakalat on siis varsin helppoa käydä poimimassa.
Olen harkinnut vielä yhden taimenviikon toteuttamista Ahvenanmaan kalavarmoille apajille tämän vuoden aikana. Mikäli kiinnostusta tämäntyyppiseen kalastukseen ilmenee järjestän matkan marraskuun viimeisellä viikolla. Hinnoista ja järjestelyistä voi kysyä numerosta 0405920570 tai laittaa meiliä peter.lahti@elisanet.fi
di di ti di tidittiii..... punamustapuikko on rock!