www.bluewhitesafari.fi - Kalaopaspalveluita pitkällä kokemuksella. Tutustu myös Peter Lahden suunnittelemiin kalastusvälineisiin.


keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Taimenleiri, Ahvenanmaan välisaaristo

Huikea avovesikauden varsinainen avaus takana. Kahdella kaisla 550 veneellä toteutettu taimentapahtuma oli  ehkäpä mieleenpainuvin rajavesiemme sisäpuolella tapahtunut kalastusretki. Kelit olivat koko 9 päiväisen kalastuksen aikana suosiolliset. Mitään ylitse muiden olevaa hurjaa syöntipäivää emme olleet todistamassa, mutta kalastuksen tasaisuus yllätti positiivisesti. Ainuttakaan päivää ilman pilkkukylkistä lohikalaa emme olleet kokemassa. Meritaimenen kalastus on yleisesti ajateltu sellaisena kalastuslajina jossa ajoitusten ja tuurin on oltava kohdallaan mikäli saalista olisi saatavissa. Tällä kertaa taimenta löytyi mitä ihmeellisimmistä paikoista. Milloin kaislikosta  ja milloin kivikosta. Haasteen kalastukselle muodosti lähes päivittäin vaihtuva tuulen suunta. Juuri kun tuntuu siltä, että homma on hanskassa ja kalastuksesta ollaan tietävinään jotain huomataankin että ei tiedetä mitään. Taas on löydettävä uusi kalastusalue. Tälläkin kertaa kalastusalue löytyi kertaalleen sellaisesta paikasta joka oli jo aikaisemmin heitetty ja havaittu taimenten osalta tyhjäksi. Haukipaikka, sanottiin toisillemme ja jatkettiin eteenpäin. Kolme päivää myöhemmin taimenparvet olivat vallanneet paikat .


Mitä ovat hiipparit?
Meritaimenen heittokalastajat ovat täällä pääkaupungin lähistölläkin tottuneet siihen ,että ajoittain taimenet vain seurailevat vieheitä. Yleensä pääsemme näkemään vilaukselta kalan viime tingassa ennen kuin olemme nostamassa pyydintä kohti uutta heittoa. Mitä sitten onkaan tehtävissä kun näemme kalan seuraavan viehettä noin kolmekymmentä metriä ennen venettä? Tämänlaisen akvaariokalastuksen veneestä leopardikuvioista pohjaa peilaten mahdollistavat kevätpuhtaat Ahvenanmaan vedet. Pudotus, nopea kelaus ja muut tutut rituaalit läpi käytyämme huomaamme että kalat eivät hyväksy vieheitä. Joskus tietysti onnistaa, mutta näkökalastuksessa on vaikea säilyttää malttia etenkin viehettä pudoteltaessa. Usein pudotukset jäävät liian lyhytaikaisiksi jolloin kala ainoastaan koppaisee viehettä. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista oli Peten viehettä seuranneet kaksi taimenta. Pienempi menetti mielenkiintonsa varsin nopeasti, mutta isompi reilun kolmen kilon kala ikäänkuin hypnotisointui Peten kalastuksesta. Taimen oli iskevinään vieheeseen useita kertoja, perääntyen aivan viime tingassa. Lopulta kala jäi seuraamaan Peten pilkkimällä tehtyjä vieheen nostoja pyörien rauhattomasti veneen ympärillä. Aikansa meitä viihdyttäen kala häipyi maisemiinsa jolloin Pete totesi taimenten olevan ihme hiippareita. Tämä nauratti tilanteessa kovasti ja otimmekin hiippari- sanan viralliseen käyttöömme. Hiippareita näkyi jokaisena päivänä. Minullekin sattui yksi heitto jolloin uuden forelli- gladiaattorin perässä uiskenteli kolme komeaa, lähes kolmen kilon hiipparia


Komeita meritaimenia.
Kaikille niille jotka ovat tottuneet mittailemaan taimeniaan 50 sentin alamittasysteemeillään voi kertoa, että en ottanut mittausvälineitä esille kertaakaan koko reissun aikana mitatakseni lakisääteistä mittaa. Kalojen keskikoko tuntuu välisaarisossa olevan eri luokkaa verrattaessa vaikkapa Porkkalan vesistöön. Kala olivat myös poikkeuksetta erittäin hyväkuntoisia kaikin puolin.Suurikokoisia kaloja pääsimme pitelemään siimojemme päässä useita kertoja. Kuten ensiluokkaiseen lohikalojen saalistamiseen kuuluu, niin meilläkin oli dramaattisia isojen kalojen viime hetken menetyksiä. Oli myös tärppi  jossa neloskoon gamakatsun koukku oikeni suoraksi. Ajoittain pääsimme tuntemaan suurtaimenten raivokkaan kovia vieheen runkoon suunnattuja tappoiskuja. Nämä tapahtumat eivät jätä mertsarimiestä kylmäksi. Suurimmasta veneeseen nostetusta taimenesta pääsi nauttimaan Artsi. Kala oli pituudeltaan 78 cm ja vaaka näytti tasan viiden kilon lukemaa.


Välisaariston taikaa.
Tämänvuotinen matkamme suuntautui akselille Sottunga, Seglinge ja Kumlinge. Kalastus on hivenen erilaista verrattaessa manner-Suomessa suoritettavaan kalastukseen. Hyvän näköisiä meritaimenpaikkoja on alueella rajattomia määriä. Suurin osa alueesta on kuitenkin täysin tyhjää, joten ilmaiseksi eivät kalat vieheiden päähän ilmesty. Ajoittain päivän aikana joutuu tekemään valtavia siirtymiä onnistuakseen saamaan liikettä vavan aihioon. Kuvaavaa heittopaikoille on myös joidenkin kalapaikkojen mataluus. Vene kopsahtelee kiviin tuon tuostakin ja itsekin jäin veneeni kanssa kiinni kivien väliin niin pahasti kahteen otteeseen, että oli hypättävä veteen irroittamaan kulkuneuvo matalikolta. Kivet ovat kuitenkin hyvinkin tasaisia ,laattatyyppisiä, joten suurempia vahinkoja ei hiljaa lipuvaan veneeseen päässyt tapahtumaan. En kuitenkaan suosittele alueella liikkumista suuremmalla veneellä tai ylipäätään kulkemista matalikoilla mikäli kovaa rutiinia veneen ohjailemiseen ei ole olemassa.


Saaliskalojen kirjo.
Vaikka pääsaaliskalamme olikin meritaimen vieheitä pureskelivat myös muutkin kalat. Suurin yllätys oli ehdottomasti vajaa kolmekiloinen merilohi, joka nappasi Vänskän gladiaattoriin sisälahden reunalta. Vertailtuamme kalaa meritaimeneen ja tarkasteltuamme pyrstön muotoa, pään muotoa sekä pilkutusta olimme kaikki yksimielisiä siitä, että kysymyksessä oli lohi. Muita vieheillä saatuja kaloja olivat hauet, kirjolohet sekä tietysti kolmipiikit. Siikaongella saimme siikojen lisäksi myös jokusen ahvenen.

Onnsitunut tapahtuma.
Oppaan onnistumisen kertoo yleensä tyytyväinen asiakas. Silloin kun reissu tilataan samalle paikalle seuraavalle vuodelle uudestaan saman tien voi kokea onnistuneesa. Tällä kertaa kaikki onnistui sen verran hyvin, että samat tyypit ovat vinguttamassa siimojaan välisaaristossa uudestaan taas ensi vuonna. Useampi kokenut kalamies rikkoi oman ennätyksensä meritaimenkalastuksessa leirillämme tänä vuonna. Saapa nähdä miten koukut oikenevat ensi kerralla ja miten korkealle viehe lentää taimenen suusta kun kalamies ja taimen taas kohtaavat välisaaristossa vuonna 2014.