Kalastus jakautui hauen, ahvenen sekä kuhankalastuksen ympärille. Hauki tuntuu juuri tällä hetkellä kiinnostavan suurinta osaa Suomalaisista kalastajista. Osaltaan tämä varmasti perustuu suuren saaliskalan pyydystämisen mahdollisuuteen, mutta myös siihen, että hauki on vihdoin löytänyt reittinsä kalamiesten ruokapöytään. Tuore välittömästi verestetty hauki joka fileoidaan päivän päätteeksi on helposti kokkailtavissa luomuruuan ystäville.
Haukihommia.
Hauenkalastus oli kevään aikana pelkästään jigillä ja yhdellä koukulla tapahtuvaa kalastusta. Lukumäärät olivat ajoittain suuria, vaikka viimevuotisiin keskiarvoihin emme tänä vuonna kevätkalastuksen osalta yltäneetkään. Osittain tämä johtui myös pitkään jatkuneesta jääpeitteestä minkä vuoksi ennen kutua tapahtunut kalastus jäi huomattavasti vähemmälle viime vuoteen verrattuna. Myös hauen koon osalta jäi syyskalastukseen petrattavaa, vaikka metrin mitta rikkoutuikin 8 kertaa kevään aikana. Maagiset kymppikiloiset odottavat edelleen kalamiehiä , joten syksyn reissuille kannattaa tätä suurhaukea lähteä yrittämään. Jigikalastus on hieno vaihtoehto perinteisemmille hauenkalastusmuodoille. Parhaimmillaan kalastus on paikoissa joihin on kerääntynyt suuria määriä erikokoisia haukia. Usein muilla uistimilla ainoastaan raapaistaan pintaa saalistamalla aktiivisimmat kalat pois jatkaen matkaa saman tien. Jigeillä kalastettaessa suurten metrihaukien saalistamiseen vierähtää ajoittain aikaa, koska kalat saattavat aktivoitua vasta sen innostavimman väriyhdistelmän nähtyään. Tietysti varsinaisen haukikelin osuessa kohdalleen myös suuremmat veijarit innostuvat puremaan vieheeseen välittömästi sen nähtyään. Parhaimmillaan jigit ovat kuitenkin silloin kun hauet eivät osoita kaikista suurinta aktiivisuuttaan ainoastaan seuraillen ja näykkien perinteisiä
haukivieheitä.
Yksittäisistä haukitapatumista paras taisi olla Puolalaisten kalamiesten kolmipäiväinen vierailu. Tavoitteena oli alunpitäen hauen perhokalastus, mutta varsin pian huomasimme haukien lähteneen kaislikosta kohti selkävesien kivikkomatalia. Perhot vaihtuivat jigeihin tällä kertaa tilanteen pakosta. Haukien lukumäärä oli suuri ja kirjasin +5kg:n haukia käyneen kahdessa veneessämme 24 kappaletta. Jostain syystä uskon puhelimen soiva Puolan suunnasta uudelleen varsin pian.
Ahventen kevät.
Jostain kumman syystä olemme tänä keväänä onnistuneet tartuttamaan normaalia suuremman määrän isokokoisia ahvenia. En itse usko ahvenkantojen yhtäkkiä parantuneen niin hurjasti että kiloisia ahvenia voisi ottaa tavoitteekseen joka reissulla. Uskon kuitenkin, että suurahventen tavoittaminen onnistui nyt normaalia kevättä paremmin lämpimien vesien takia. Oman lisänsä ahventen saavutettavuuteen toi luonnollisesti hauen jigikalastus. Ylimääräisenä bonuksena kilon molemmin puolin olevia ahvenia päätyi veneeseen lukuisia kappaleita.Vaikka vaihdoimmekin jigejä ottaessamme ahvenet kohdekaloiksi saimme vahinkoahventen osalta arvokasta tietoa niiden syönnösalueista sekä ottiajoista. Suurahvenia ei kovinkaan usein saada sattumalta, vaan niiden saalistamiseen pitää keskittyä aivan kuten muidenkin kalalajien osalta. Suurin ahven oli pituudeltaan huimat 49.5 cm. Painoltaan c/r kalaksi päätynyt isomus oli 1,6 kg. Ennen kutuaan kala olisi hätyytellyt jopa 2 kilon rajapyykkiä, jolloin olisimme voineet uskotella kalan päätyvän jopa suurimman meriahvenemme listoille. Kaikki kunnia suuresta ahvenesta kuitenkin kalan pyytäjälle, Ninni Kavonille joka tilanteessa tiesi mitä pitää heittää ja mihin suuntaan.
Kuhan alkukausi.
Varsinainen kuhankalastuksen huippusesonki on vasta tuloillaan, mutta joitakin onnistuneita kuhajigausretkiä on takana keväänkin osalta. Merellä tapahtunut kuhanjigaus oli parhaimmillaan ennen kutua toukokuun viikoilla 19-20. Joitakin suurempia kuhia väliltä 65-75 cm kävi katsomassa kaisla-venettäni myös sen sisäpuolelta, mutta yli 80 cm kaloja emme kevään aikana onnistuneet jallittamaan. Tämän jälkeen kuhat siirtyivät kutupaikoilleen merialueilla jolloin käytännössä lopetin näiden kalojen pyytämisen keskittyen kalastamaan kuhia järviltä sekä muita kalalajeja merialueita. Mereltä saatiin kuulemani mukaan varsin hyvin kuhaa vielä ennen rauhoitusajan (monilla paikoilla kesäkuu)alkuakin, mutta omalta osaltani en halunnut kalastaa kutupaikoilta kutevia kaloja vaikka laki olisi sen sallinutkin. Hieman kyllä ihmetyttää se, että kuhaa kalastetaan kutupaikoilta kutuaikaan oppaidenkin toimesta alueilla joilla on voimassa alkava kuturauhoitus. Mikäli kuhat aloittavat kutunsa toisin kun säädetyt rauhoitukset ajoitustensa osalta osoittavat voisivat kalamiehet noudattaa ns maalaisjärkeä kalastuksen suhteen. Mikäli kuhat ovat kudullaan alueiden ensisijaisilla kutupaikoilla olisi järkevää kalastaa kuhaa vähempiarvoisilla alueilla. Kun perehdytään tarkemmin kalojen liikkeisiin voimme kalastaa kuhia myös alueita joilla ne eivät ole kutemassa. Nämä perusasiat olisi hyvä opetella kuhankalastuksessa kun ollaan kutuajan lähettyvillä saalista
hakemassa.
Kohti keskikesää.
Kuhankalastuksen huippusesonki järvillä on alkamassa. Kutunsa suorittaneet kuhat lähtevät syönnökselleen jolloin nälkäisiä kuhia on helposti kalastettavissa. Kaikki järvet eivät kuitenkaan ole valtavan hyviä kuhajärviä. Jotkut järvet ovat puolestaan hirvittävän oikukkaita antaen kalaa miten sattuu. Juuri kun tuntuu siltä, että nyt minä osaan tämän järven tuleekin takapakkia. Tämä ehkä on kuitenkin koko harrastuksen suola. Mikäli aina tietäisi saavansa kalaa jännitys harrastuksesta häviäisi varsin nopeasti. Oppaana toimimisen kautta olen kuitenkin pyrkinyt selvittämään juuri näitä hankalia tilanteita. Miksi jostakin kyseisestä paikasta ei saalista kerry vaikka pitäisi? Johonkin ne kalat ovat menneet. Mihin? Siihen pyrin antamaan vastauksia taas heinä-elokuun aikana, joten tervetuloa Bluewhite Safarin järjestämille kuhareissuille.