Huh huh. Kolmen päivän jigitesti takana uusilla shad-jigeilläni. Enpä olisi uskonut viehettä suunnitellessani onnistuvani tällä tavalla. Kohdekalana oli tällä kertaa hauki. Vaikka olinkin testannut jigejä kaloille jo viime syksynä ja saanut kaloilta hyväksynnän tuotteelle, olin todella tyytyväinen vieheiden toimivuuteen kevätkalastuksessa.
Olen perinteisesti aloittanut kalastuskauden kalastamalla meritaimenta tai kuhaa. Hauki on astunut kuvioihin yleensä kelien muuttuessa muiden kalastusmuotojen harjoittamiseen liian kovaksi. Nyt otin projektiksi keväthaukikalastuksen ennen kutua ensimmäistä kertaa jigeillä.
Kalastuksen aloitin suhteellisen syvästä vedestä. Pyrin kalastamaan rinteiden reunoja sekä syvempiä kalojen kulkureittejä syvyyksien vaihdeltua neljästä kahdeksaan metriin. Heiteltyäni kolmisen tuntia tyhjää oivalsin olevani väärässä paikassa ja väärässä syvyydessä. Isot siirtymät ovat silloin valttia. Vaihdoin paikkoja tämän jälkeen ahkerammin, kunnes löysin kala-alueen reunan. Haukia, tosin pienehköjä sellaisia päätyi saaliiksi aika ajoin. Viimein päädyin salmimaiselle, sangen suojaiselle alueelle, missä pienet saaret muodostivat rauhallisen oloisen ympäristön. Heittelin jigiä ajelehtivasta veneestä ja pian päädyinkin paikkaan jossa tärppi seurasi toistaan lähes joka heitolla. Ankkuroin veneeni ja aloitin hieman tarkemman kalastuksen. Sain paikasta 14 haukea kunnes valkoisen jigin teho katosi. Vaihdoin siiman päähän sinapinkeltaisen shadin ja heitin vieheen kymmenisen metriä kaislikosta ulospäin. Kala nappasi vieheeseen lennosta, ennenkuin viehe oli pudonnut pohjaan. Nostin vavan pystyyn ja tunsin kalan potkut. Pienehkö kala, ajattelin. Samassa hauki teki hirvittävän syöksyn vetäen jigikoukkuni lähes suoraksi. Ensimmäiset kalan potkut olivatkin vain pään heiluttelua varsinaisen potkaisun tapahduttua olin jo auttamatta myöhässä.
Piru vieköön ajattelin. Siinä vietiin opasta kuin kuoriämpäriä. Pitääkin sählätä ne ainutlaatuiset tilanteen kun vuhdoin saa sen isomman kalan koukutettua. Samalla olin kuitenkin hyvinkin tyytyväinen siihen että vieheeni kiinnosti aidosti myös suurempia haukia. Tämän jälkeen vaihdoin paikkaa muutaman kymmenen metriä. Päätin ankkuroida veneen siltä varalta että tässäkin paikassa olisi isompia kaloja. Nyt olisin ainakin hereillä mikäli isomukset olisivat syönnöksellä. Toisella heitolla rävähti kunnolla. Tartutuksen jälkeinen väsyttely vei kymmenisen minuuttia jonka jälkeen nostin veneeseen 8.8 kilosen keväthauen. kuvattuani kalan laskin sen takaisin veteen jatkaakseni kalastusta. Parin heiton jälkeen tunsin jälleen raskaamman tärpin. Kala tuntui edellistäkin painavammalta . Haaviini päätyi lopulta 10.2 kg hauki. Tuntui aika uskomattomalta. Muutaman tunnin testikalastuksen jälkeen sain uusilla jigeilläni yli 10 kg hauen. Tämänkin kalan vapautin kuvaamisen, punnitsemisen sekä mittaamisen jälkeen. Valkoinen, varsin vaatimattoman näköinen jigini haksautti 108 cm hauen iskemään kiinni hirvittävällä voimalla.
Tämän jälkeen jatkoin kalastusta varsin tyytyväisin mielin. Sain saaliiksi vielä 5.8 sekä 4.8 hauet sekä lukuisia pienempiä. Kokonaismääräksi päivän kalastuksen tuloksena veneessä kävi 37 haukea.
Seuraavana päivänä olimme taas liikkeellä kolmen hengen miehistöllä. Emme saaneet isompien haukien suita avattua, mutta lukuisia yli 3 kg:n kaloja vieraili veneessämme . Laskumme menivät jossakin 70 hauen kohdalla sekaisin, mutta arvioimme veneessämme käyneen reilut 90 haukea.
Innoistuin vielä seuraavanakin päivänä haukijahtiin . Päivä oli varsin haastava, mutta saaliimme kokonaismäärä, 21 haukea oli kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvä määrä ja lähes puolet kalamäärästä ongittiin entuudestaan tuntemattomista paikoista.
Kolmen päivän haukirallin tuloksena jigejä irroiteltiin siis ainakin140 hauen suusta. Voisin jopä väittää että jigit ovat tämäntyylisessä kevätkalastuksessa tuloksellisin viehevaihtoehto hauen kalastukseen. Käytettävien jigien kokoja vaihtamalla saattaisi tosin päästä parempaankin määrään, mutta tällä kertaa halusin käyttää vain omia jigejäni sekä savage gearin uusia cannibal malleja . Savagen jigit jäivät hieman vähemmälle huomiolle, mutta todettakoon kuitenkin että väriyhdistemä jossa on valkoinen yläosa sekä läpikuultava alaosa sinertävällä hologrammiteipillä kiinosti haukia ajoittain kovasti.
Lopuksi pieni vinkki kaikille ei niin hirvittävän paljon haukia kalastaneille kalamiehille. Kun saat saaliiksi ensimmäisen keväthauen, tai edes ensimmäisen tärpin, kannattaa paikalle ja alueelle uhrata aikaa hieman enemmänkin kuin se kuuluisa toinen heitto. Hauet ovat hyvin usein suurissa ryhmissä, mutta heittämässäsi paikassa saattaa silti olla vain yksi heittämästäsi vieheestä kiinnostunut yksilö. Meidän kolmipäiväisen kalastuksemme mieleenpainuvin muisto oli hyvinkin herättävä tapahtuma. Kalastimme ankkuroidusta veneestä erään lahdelman keskiosaa noin 20 minuuttia saamatta minkäänlaista kalakontaktia. Tiesin paikalla olevan haukia, joten päätimme yrittää monilla eri väreillä, jos joku saattaisi herättää kalojen saalistusvaistot. Lopulta sain hopea/punainen jigillä painavan tärpin jonka jälkeen annoin vieheen kaverini heitettäväksi. Kaverini sai vieheellä saaliiksi 7 haukea. Samaan aikaan minä koekalastin hauille 9 eri väristä jigiä ilman minkäänlaista kalakontaktia. Lopulta kyllästyin tyhjän heittämiseen ja pujotin koukkuuni samanlaisen väriyhdistelmän kuin mitä kaverinikin käytti. Linkosin pyydyksen samaan aiemmin heittämääni nollasuuntaan mihin olin edellisiäkin jigejäni tarjonnut. Sain saaliiksi hauen kahdella perättäisellä heitolla. Hauet saattavat siis olla hyvinkin tarkkoja käytettävän väriyhdistemän suhteen, joten oletetut kalapaikat on syytä heittää hyvinkin tarkkaan eri värisillä vieheillä.
Ensi viikolla saaliskala muuttuu taimeneksi mikäli kelit sen sallivat. Uusia kalapäiväkertomuksia on luvassa vapun jälkeen Ahvenanmaan välisaaristosta.
www.bluewhitesafari.fi - Kalaopaspalveluita pitkällä kokemuksella. Tutustu myös Peter Lahden suunnittelemiin kalastusvälineisiin.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Kahden päivän taimenen rantakalastuksen tuloksena 7 taimenta haksahti kohtalokkaasti vieheisiimme. Osa kaloista vapautettiin välittömästi koukkujen irroittamisen jälkeen. On se vain todettava, että Ahvenanmaa jättää taimenenkalastajan todella harvoin ilman saalista. Nyt keliksi osui aivan hirvittävän kylmä ja tuulinen jakso. Taimenen kevätkalastus silloin kun räntää sataa vaakana on yleensä täysin tuhoon tuomittua täällä kotivesillämme.
Kalastettuamme ensimmäisen, avomeren vieressä olevan kivikkoriutan päätin, että jatkossa keskitymme ainoastaan suojaisiin lahtiin. Joskus on pakko luottaa omiin vaistoihin sekä karttuneeseen kokemukseen, mikäli haluaa huonoissa olosuhteissa onnistua jollain tavalla. Monta silmiä hivelevän kaunista kivikkorantaa jäi päätöksen tehtyäni heittämättä, mutta uskon kuitenkin että päätökseni oli oikea.
Ensimmäinen taimen osui heittämääni punamustaan puikkoon (sandgrävlingen 27 g) verryttelyheitolla numero 3. Vähän hävetti, koska en edes yrittänyt saada kalaa, vaan heittelin ikäänkuin lämpimikseni ohjattuani muut kalastamaan varsinaisia ottipaikkoja. Pian muutkin alkoivat saamaan taimentapahtumia, joten osuimme paikkaan, johon oli tullut levähtämmän useampia kaloja. Osa kaloista kävi vain tönimässä vieheitämme emmekä saaneet niihin parempia kontakteja. Päivän parhaan kalan 3.1 kg nappasi Artsi.L lilan sävyisellä puikollaan . Kala oli aavistuksen verran tummunut, mutta oli kuitenkin lihavan oloinen joten se päätyi ruokakalaksemme. Avattuani kalan huomasin lihan olevan virheettömän punaista.
Ensimmäisen päivän jälkeen kalatapahtumia oli yhteensä 11 ja rantautettuja taimenia 5 kappaletta. Reissu oli siis jo pelastettu, joten sauna ja ruoka maistuivat joka ukolle Uffen (Rundbergs stugor) mökillä.
Toisen päivän keli oli karmea. Pohjoistuuli piiskasi vettä siten, että vedenpintaan muodostui vähän väliä tuulivanoja. Tuntui siltä, että tässä kelissä ei yksikään kala syö. Sanoin kavereilleni kuitenkin eilisestä kovasta tärpistä erään kallion edustalla. Artsi L. innostui kahlaamaan ottipaikalle, eikä kestänyt kauaakaan, kun puhelin jo soi. Tiesin jo ennen vastaamistani, että taas on saalista tullut. Kala oli painoltaan 3.2 kg.
Tämän jälkeen saimme vielä tärppejä samalta alueelta, mutta lopulta taimenet sulkivat suunsa.
Vaihdettuamme paikkaa Markku onnistui vielä nappaamaan punamustalla puikolla virheettömän kirkkaan noin 1.5 kg kalan. Tuntui siltä että olisi aika lähteä lämmittelemään. Sormet olivat kohmeessa ja kova tuuli vihelsi ikävästi niskaan.
Taimenkausi avattiin siis tänäkin vuonna Ahvenanmaalla. Varsinaisesta kevätkalastuksesta ei voi puhua, mutta sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin onnistui. Vähän jäi harmittamaan varsinaiset kalastuksen ulkopuoliset asiat. Haahkat eivät huutaneet, perhosia ei näkynyt eikä aurinkorasvaa tarvinnut levitellä. Ehkä sitten seuraavalla reissulla. Silloin on vuorossa Ahvenanmaan välisaaristo.
Kalastettuamme ensimmäisen, avomeren vieressä olevan kivikkoriutan päätin, että jatkossa keskitymme ainoastaan suojaisiin lahtiin. Joskus on pakko luottaa omiin vaistoihin sekä karttuneeseen kokemukseen, mikäli haluaa huonoissa olosuhteissa onnistua jollain tavalla. Monta silmiä hivelevän kaunista kivikkorantaa jäi päätöksen tehtyäni heittämättä, mutta uskon kuitenkin että päätökseni oli oikea.
Ensimmäinen taimen osui heittämääni punamustaan puikkoon (sandgrävlingen 27 g) verryttelyheitolla numero 3. Vähän hävetti, koska en edes yrittänyt saada kalaa, vaan heittelin ikäänkuin lämpimikseni ohjattuani muut kalastamaan varsinaisia ottipaikkoja. Pian muutkin alkoivat saamaan taimentapahtumia, joten osuimme paikkaan, johon oli tullut levähtämmän useampia kaloja. Osa kaloista kävi vain tönimässä vieheitämme emmekä saaneet niihin parempia kontakteja. Päivän parhaan kalan 3.1 kg nappasi Artsi.L lilan sävyisellä puikollaan . Kala oli aavistuksen verran tummunut, mutta oli kuitenkin lihavan oloinen joten se päätyi ruokakalaksemme. Avattuani kalan huomasin lihan olevan virheettömän punaista.
Ensimmäisen päivän jälkeen kalatapahtumia oli yhteensä 11 ja rantautettuja taimenia 5 kappaletta. Reissu oli siis jo pelastettu, joten sauna ja ruoka maistuivat joka ukolle Uffen (Rundbergs stugor) mökillä.
Toisen päivän keli oli karmea. Pohjoistuuli piiskasi vettä siten, että vedenpintaan muodostui vähän väliä tuulivanoja. Tuntui siltä, että tässä kelissä ei yksikään kala syö. Sanoin kavereilleni kuitenkin eilisestä kovasta tärpistä erään kallion edustalla. Artsi L. innostui kahlaamaan ottipaikalle, eikä kestänyt kauaakaan, kun puhelin jo soi. Tiesin jo ennen vastaamistani, että taas on saalista tullut. Kala oli painoltaan 3.2 kg.
Tämän jälkeen saimme vielä tärppejä samalta alueelta, mutta lopulta taimenet sulkivat suunsa.
Vaihdettuamme paikkaa Markku onnistui vielä nappaamaan punamustalla puikolla virheettömän kirkkaan noin 1.5 kg kalan. Tuntui siltä että olisi aika lähteä lämmittelemään. Sormet olivat kohmeessa ja kova tuuli vihelsi ikävästi niskaan.
Taimenkausi avattiin siis tänäkin vuonna Ahvenanmaalla. Varsinaisesta kevätkalastuksesta ei voi puhua, mutta sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin onnistui. Vähän jäi harmittamaan varsinaiset kalastuksen ulkopuoliset asiat. Haahkat eivät huutaneet, perhosia ei näkynyt eikä aurinkorasvaa tarvinnut levitellä. Ehkä sitten seuraavalla reissulla. Silloin on vuorossa Ahvenanmaan välisaaristo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)