Kahden päivän taimenen rantakalastuksen tuloksena 7 taimenta haksahti kohtalokkaasti vieheisiimme. Osa kaloista vapautettiin välittömästi koukkujen irroittamisen jälkeen. On se vain todettava, että Ahvenanmaa jättää taimenenkalastajan todella harvoin ilman saalista. Nyt keliksi osui aivan hirvittävän kylmä ja tuulinen jakso. Taimenen kevätkalastus silloin kun räntää sataa vaakana on yleensä täysin tuhoon tuomittua täällä kotivesillämme.

Kalastettuamme ensimmäisen, avomeren vieressä olevan kivikkoriutan päätin, että jatkossa keskitymme ainoastaan suojaisiin lahtiin. Joskus on pakko luottaa omiin vaistoihin sekä karttuneeseen kokemukseen, mikäli haluaa huonoissa olosuhteissa onnistua jollain tavalla. Monta silmiä hivelevän kaunista kivikkorantaa jäi päätöksen tehtyäni heittämättä, mutta uskon kuitenkin että päätökseni oli oikea.

Ensimmäinen taimen osui  heittämääni punamustaan puikkoon (sandgrävlingen 27 g) verryttelyheitolla numero 3. Vähän hävetti, koska en edes yrittänyt saada kalaa, vaan heittelin ikäänkuin lämpimikseni ohjattuani muut kalastamaan varsinaisia ottipaikkoja. Pian muutkin alkoivat saamaan taimentapahtumia, joten osuimme paikkaan, johon oli tullut levähtämmän useampia kaloja. Osa kaloista kävi vain tönimässä vieheitämme emmekä saaneet niihin parempia kontakteja. Päivän parhaan kalan 3.1 kg nappasi Artsi.L lilan sävyisellä puikollaan . Kala oli aavistuksen verran tummunut, mutta oli kuitenkin lihavan oloinen joten se päätyi ruokakalaksemme. Avattuani kalan huomasin lihan olevan virheettömän punaista.

Ensimmäisen päivän jälkeen kalatapahtumia oli yhteensä 11 ja rantautettuja taimenia 5 kappaletta. Reissu oli siis jo pelastettu, joten sauna ja ruoka maistuivat joka ukolle Uffen (Rundbergs stugor) mökillä.
Toisen päivän keli oli karmea. Pohjoistuuli piiskasi vettä siten, että vedenpintaan muodostui vähän väliä tuulivanoja. Tuntui siltä, että tässä kelissä ei yksikään kala syö. Sanoin kavereilleni kuitenkin eilisestä kovasta tärpistä erään kallion edustalla. Artsi L. innostui kahlaamaan ottipaikalle, eikä kestänyt kauaakaan, kun puhelin jo soi. Tiesin jo ennen vastaamistani, että taas on saalista tullut. Kala oli painoltaan 3.2 kg.
Tämän jälkeen saimme vielä tärppejä samalta alueelta, mutta lopulta taimenet sulkivat suunsa.
Vaihdettuamme paikkaa Markku onnistui vielä nappaamaan punamustalla puikolla virheettömän kirkkaan noin 1.5 kg kalan. Tuntui siltä että olisi aika lähteä lämmittelemään. Sormet olivat kohmeessa ja kova tuuli vihelsi ikävästi niskaan.

Taimenkausi avattiin siis tänäkin vuonna Ahvenanmaalla. Varsinaisesta kevätkalastuksesta ei voi puhua, mutta sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin onnistui. Vähän jäi harmittamaan varsinaiset kalastuksen ulkopuoliset asiat. Haahkat eivät huutaneet, perhosia ei näkynyt eikä aurinkorasvaa tarvinnut levitellä. Ehkä sitten seuraavalla reissulla. Silloin on vuorossa Ahvenanmaan välisaaristo.