Kaikkien aikojen intiaanikesä on takana. Uskomaton aurinkoisten ilmojen jatkumo, joka ei tuntunut millään loppuvan, vaihtui lopulta koleiden luoteistuulten kautta alkavaksi syksyksi. Kesän kalastus piti sisällään paljon järvikalastusta, suurehkoja kaloja sekä kalastusta miellyttävien uusien tuttavuuksien kanssa. Heinäkuun loppupuolella pitämäni heittokalastuskurssi itä-Suomen kalastusoppaille Kuopiossa oli puolestaan kuin lomaa itselleni mainioiden kalavesien äärellä.
Kalastusta lämpimässä vedessä.
Keskikesän kalastuksesta muovautui merialueen osalta jatkuvaa virtapaikkojen etsimistä. Kalat tuntuivat passivoituvan lähes täydellisesti sellaisilla alueilla joissa vesi ei liikkunut tarpeeksi. Kun vielä nousu-ja laskuvesien vaihtelu oli varsin vaisua ei suuremmille sisäselille juurikaan tarvinnut lähteä petokaloja narraamaan. Myös syvänteissä oleskelevat petokalat tuntuivat paastoavan edellä mainituilla alueilla. Muutaman saaliiden puolesta hyvinkin vaatimattoman iltapiston jälkeen hylkäsin suurehkon osan tutuista merialueiden kesäpaikoista suunnaten veneeni keulan kohti virtaavia salmia sekä alueita jotka ovat kauempana jatkuvasta seisovasta vedestä.
Keski-kesän tempokalastus merellä.
Minkälaiseksi muodostuu mukava keski-kesän kalapäivä? Vuosikausia kesäkalastusta harrastaneena ja kehittäneenä olen päätynyt siihen, että paras kesäajan kalapäivä on sellainen johon kuuluu paljon kulkemista sekä suuri määrä erilaisia kalapaikkoja. Tällaisessa kalastuksessa on hyvinkin paljon etua siitä jos plotterissa on riittävä määrä kalarasteja. Keskikesän kalojen käyttäytymismalliin kuuluu ilmiö jossa vieheen koukkuihin kiinni jäänyttä kalaa seuraa lukuisa määrä lajitovereita, etenkin ahventen osalta. Valitettavasti ahvenparvet hajoavat nopeasti ympäri venettä jolloin parhaan tuloksen saavuttaa heittämällä vain muutaman heiton. Tämän jälkeen matka jatkuukin kohti seuraavaa ruohojen ja kivikkojen muodostamaa kalojen suoja-aluetta mihin sitten jokunen heitto taas heitetään.
Kuhien kalastus oli parhaimmillaan matalahkossa, virtaavassa vedessä merialueilla. Virtapaikkojen etsinnän osalta auttaa ainakin jos tietää alueita jotka eivät jäädy kovin nopeasti talvella. Valitettavasti tällaiset, usein kapeahkot merimerkein varustetut väylät ovat keskikesän aikaan hyvinkin vilkkaita veneliikenteen osalta. Tämän saimme havaita myös erään Ukrainalaisryhmän kanssa kun eräs innokas kaveri sai taatusti kauden suurinpansa siimansa päähän. Lähes kymmenmetrinen flipper-hyttivene ei juurikaan piitannut kireällä olevasta kelan jarrusta eikä jäykähköstä vavastakaan ollut saaliin väsyttämiseen.
Haukien kesäkarkelot olivat samalaiset kuin aina ennekin keskikesällä. Määrät ruovikkojen lähettyvillä ovat suuria ja aktiivinen pikkuhaukiin keskittyvä kalastaja saa päivän aikana väsytellä kaloja tuon tuostakin mikäli on tyytyväinen siihen, että isomukset eivät samoilla paikoilla oleskele. Isomuksia hamuava puolestaan etsii jyrkkiä kivikkoisia rinteitä ja on valmis kalastamaan jopa yli kymmenen metrin syvyydestä. Pienen poikkeuksen keskikesän hauenkalastukseen toi elokuun hivenen viileämpi ajanjakso jolloin kylmä vesi kumpusi ulompien kaislikoiden läheisyyteen. Silloin osaavat haukimiehet kampesivat jopa yli kympin kaloja veneisiinsä. Itse kävin tutustumassa viileään veteen pariin otteeseen siten, että metrin raja ylittyi komeasti. Paras tilanne oli kuitenkin kun kalastimme kaverini kanssa erästä syvänteen reunaa. Heitettyäni uuden lippa/jigiviritykseni kaislikon reunaan tunsin välittömästi kuinka pienehkö hauki nappasi kiinni. Samassa yhteydessä keskittymiseni hajosi kun veneen vieressä toisella puolella suurehko kala hyppäsi ilmaan. Kun seuraavaksi katsoin kohti pienen kalan vääntämää vapaani mieleni täyttyi kysymysmerkeistä. Arvioinko noin väärin kalan koon tärpistä, ajattelin. Sitten alkoikin valtaisa väsytystaistelu. Jokin suuri joka veti ei halunnut nähdä minua, ajattelin taas. Kovan tempomisen jälkeen valtaisa hauki näyttäytyi ensi kerran. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun havaitsin savagen haavini olevan liian pieni Suomalaiselle kalalle. Sanoin kaverilleni, että älä laita haavia vielä veteen, koska kala on otettava pujottamalla haavin havakseen. Seuraavaksi kala tuli aivan kuin kiusaa tehdäkseen aivan veneeni viereen. Valtaisia peto jonka ylös nostamiseksi täytyisi omata itämaisen presidentin voimat ajattelin. Pian tämän jälkeen Inkoon vesien kiistaton hallitsija sukelsi syvyyksiin. Tunsin kuinka vavastani hävisi järkäleen muodostama paine, mutta jäljelle jäi kuitenkin jotain. Kelattuani ylimääräisen siiman kelan puolalle vedestä nousi noin kiloinen rusikoitu hauki. Ilman suomuja oleva verinen, täynnä viiloja oleva syöttikala oli kuin rutkasti hävityn jalkapallo-ottelun tsempparipalkinto. Suurhauki oli siis nielaissut hauen kokonaan yhdellä imaisullaan. Tämän vuoksi tilanteessa oli jotain outoa. Olen ollut lukemattomia kertoja tilanteessa jossa hauki on pidellyt vieheessä kiinni olevaa kalaa poikittain suussa, mutta että nielaissut kokonaan, ei koskaan aiemmin.
Järvien taika-aika.
Itä-Suomen järvet ovat kuhajigaajien keitaita. Heinäkuun kalastus Kuopion lähettyvillä parilla suurella järvellä osoitti , että jigaajat tulevat joskus suuntautumaan tosissaan järvi-Suomeen. Epäilen, että muistini syövereistä ei tule koskaan häipymään luotaimeni välittämä kuva kuhaparvesta joka piirtyi eteeni Itä-Suomessa.
Etelä-Suomen lähettyvillä suurilla järvillä paras jigausaika koitti perinteisesti heinä-elokuussa. Parhaat saaliit ja helpoin kalastus koitti silloin kun kalat oleskelivat 4-8 metrin syvyydessä. Syönnöskalaparvet saalistivat tositarkoituksella etenkin silloin kun tuulet puhalsivat niin rajusti, että veneen ankkurointi oli hankalaa.
Järvien jigikalatus on tullut tosissaan kalamiesten tietoisuuteen. Niin vertikaali kuin heittojigaajatkin ovat havainneet kumikalojen toimivuuden kuhille. Tulevaisuudessa onkin keskityttävä enemmän vastuulliseen kalastukseen myös järvijigaamisessa. Pari, kolme mittakuhaa riittäköön saaliiksi jokaiselle kalamiehelle. Tällä tavoin myös seuraavien vuosien saaliit turvataan.
Uusia vieheitä ja uusia tuttavuuksia.
Erilaisten hauki- ja kuhavieheiden suunnittelu ja testaaminen on tänäkin kesänä vienyt suurimman osan vapaa-ajastani. Antoisaa työtä , mutta pienellä palkkiolla. Sitä kutsutaan tietääkseni kutsumustyöksi mikäli palkkio on pieni. Vähän niinkuin jotkin taiteilijat jotka saavat rajattomasti sählätä. He ovat puolestaan boheemeja. Omasta mielestäni olen myös sangen boheemi, ainakin sellaiseksi tunsin itseni peruutaessani evinruden potkurin viattoman volkkarin takaoven läpi. Tekevälle sattuu sanotaan...
Uusien tuttavuuksien kirjo on veneessäni ollut tänäkin kesänä valtaisan hieno. Maailmalla menestyneiden Suomalaisten kirjo on vaihdellut autourheilun jäämiehistä jalkapallon päämiehiin. Havaisin ,että kalastusmatka antaa kiireisille maailmanmatkaajille heidän kaipaamaansa rauhaa. Havaitsin myös, että urheilijat ovat nopeasti oppivia kalatajia ja jäävät helposti "koukkuun " kalastukseen. Tuskin unohdan jäämiehen lausetta kun kysyin että tuletko uudestaan syksymmällä kalaan." Tulisin mielelläni", hän sanoi," mutta kun on koko ajan jotain testejä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti