Kesäkalastus 2013

Kaikkien aikojen intiaanikesä on takana. Uskomaton aurinkoisten ilmojen jatkumo, joka ei tuntunut millään loppuvan, vaihtui lopulta koleiden luoteistuulten kautta alkavaksi syksyksi. Kesän kalastus piti sisällään paljon järvikalastusta, suurehkoja kaloja sekä kalastusta miellyttävien uusien tuttavuuksien kanssa. Heinäkuun loppupuolella pitämäni heittokalastuskurssi itä-Suomen kalastusoppaille Kuopiossa oli puolestaan kuin lomaa itselleni mainioiden kalavesien äärellä.

Kalastusta lämpimässä vedessä.
Keskikesän kalastuksesta muovautui merialueen osalta jatkuvaa virtapaikkojen etsimistä. Kalat tuntuivat passivoituvan lähes täydellisesti sellaisilla alueilla joissa vesi ei liikkunut tarpeeksi. Kun vielä nousu-ja laskuvesien vaihtelu oli varsin vaisua ei suuremmille sisäselille juurikaan tarvinnut lähteä petokaloja narraamaan. Myös syvänteissä oleskelevat petokalat tuntuivat paastoavan edellä mainituilla alueilla. Muutaman saaliiden puolesta hyvinkin vaatimattoman iltapiston jälkeen hylkäsin suurehkon osan tutuista merialueiden kesäpaikoista suunnaten veneeni keulan kohti virtaavia salmia sekä alueita jotka ovat kauempana jatkuvasta seisovasta vedestä.

Keski-kesän tempokalastus merellä.
Minkälaiseksi muodostuu mukava keski-kesän kalapäivä? Vuosikausia kesäkalastusta harrastaneena ja kehittäneenä olen päätynyt siihen, että paras kesäajan kalapäivä on sellainen johon kuuluu paljon kulkemista  sekä suuri määrä erilaisia kalapaikkoja. Tällaisessa kalastuksessa on hyvinkin paljon etua siitä jos plotterissa on riittävä määrä kalarasteja. Keskikesän kalojen käyttäytymismalliin kuuluu ilmiö jossa vieheen koukkuihin kiinni jäänyttä kalaa seuraa lukuisa määrä lajitovereita, etenkin ahventen osalta. Valitettavasti ahvenparvet hajoavat nopeasti ympäri venettä jolloin parhaan tuloksen saavuttaa heittämällä vain muutaman heiton. Tämän jälkeen matka jatkuukin kohti seuraavaa ruohojen ja kivikkojen muodostamaa kalojen suoja-aluetta mihin sitten jokunen heitto taas heitetään.
Kuhien kalastus oli parhaimmillaan matalahkossa, virtaavassa vedessä merialueilla. Virtapaikkojen etsinnän osalta auttaa ainakin jos tietää alueita jotka eivät jäädy kovin nopeasti talvella. Valitettavasti tällaiset, usein kapeahkot  merimerkein varustetut väylät ovat keskikesän aikaan hyvinkin vilkkaita veneliikenteen osalta. Tämän saimme havaita myös erään Ukrainalaisryhmän kanssa kun eräs innokas kaveri sai taatusti kauden suurinpansa siimansa päähän. Lähes kymmenmetrinen flipper-hyttivene ei juurikaan piitannut kireällä olevasta kelan jarrusta eikä jäykähköstä vavastakaan ollut saaliin väsyttämiseen.
Haukien kesäkarkelot olivat samalaiset kuin aina ennekin keskikesällä. Määrät ruovikkojen lähettyvillä ovat suuria ja aktiivinen pikkuhaukiin keskittyvä kalastaja saa päivän aikana väsytellä kaloja tuon tuostakin mikäli on tyytyväinen siihen, että isomukset eivät samoilla paikoilla oleskele. Isomuksia hamuava puolestaan etsii jyrkkiä kivikkoisia rinteitä ja on valmis kalastamaan jopa yli kymmenen metrin syvyydestä. Pienen poikkeuksen keskikesän hauenkalastukseen toi elokuun hivenen viileämpi ajanjakso jolloin kylmä vesi kumpusi ulompien kaislikoiden läheisyyteen. Silloin osaavat haukimiehet kampesivat jopa yli kympin kaloja veneisiinsä. Itse kävin tutustumassa viileään veteen pariin otteeseen siten, että metrin raja ylittyi komeasti. Paras tilanne oli kuitenkin kun kalastimme kaverini kanssa erästä syvänteen reunaa. Heitettyäni uuden lippa/jigiviritykseni kaislikon reunaan tunsin välittömästi kuinka pienehkö hauki nappasi kiinni. Samassa yhteydessä keskittymiseni hajosi kun veneen vieressä toisella puolella suurehko kala hyppäsi ilmaan. Kun seuraavaksi katsoin kohti pienen kalan vääntämää vapaani mieleni täyttyi kysymysmerkeistä. Arvioinko noin väärin kalan koon tärpistä, ajattelin. Sitten alkoikin valtaisa väsytystaistelu. Jokin suuri joka veti ei halunnut nähdä minua, ajattelin taas. Kovan tempomisen jälkeen valtaisa hauki näyttäytyi ensi kerran. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun havaitsin savagen haavini olevan liian pieni Suomalaiselle kalalle. Sanoin kaverilleni, että älä laita haavia vielä veteen, koska kala on otettava pujottamalla haavin havakseen. Seuraavaksi kala tuli aivan kuin kiusaa tehdäkseen aivan veneeni viereen. Valtaisia peto jonka ylös nostamiseksi täytyisi omata itämaisen presidentin voimat ajattelin. Pian tämän jälkeen Inkoon vesien kiistaton hallitsija sukelsi syvyyksiin. Tunsin kuinka vavastani hävisi järkäleen muodostama paine, mutta jäljelle jäi kuitenkin jotain. Kelattuani ylimääräisen siiman kelan puolalle vedestä nousi noin kiloinen rusikoitu hauki. Ilman suomuja oleva verinen, täynnä viiloja oleva syöttikala oli kuin rutkasti hävityn jalkapallo-ottelun tsempparipalkinto. Suurhauki oli siis nielaissut hauen kokonaan yhdellä imaisullaan. Tämän vuoksi tilanteessa oli jotain outoa. Olen ollut lukemattomia kertoja tilanteessa jossa hauki on pidellyt vieheessä kiinni olevaa kalaa poikittain suussa, mutta että nielaissut kokonaan, ei koskaan aiemmin.

Järvien taika-aika.
Itä-Suomen järvet ovat kuhajigaajien keitaita. Heinäkuun kalastus Kuopion lähettyvillä parilla suurella järvellä osoitti , että jigaajat tulevat joskus suuntautumaan tosissaan järvi-Suomeen. Epäilen, että muistini syövereistä ei tule koskaan häipymään luotaimeni välittämä kuva kuhaparvesta joka piirtyi eteeni Itä-Suomessa.
Etelä-Suomen lähettyvillä suurilla järvillä paras jigausaika koitti perinteisesti heinä-elokuussa. Parhaat saaliit ja helpoin kalastus koitti silloin kun kalat oleskelivat 4-8 metrin syvyydessä. Syönnöskalaparvet saalistivat tositarkoituksella etenkin silloin kun tuulet puhalsivat niin rajusti, että veneen ankkurointi oli hankalaa.
 Järvien jigikalatus on tullut tosissaan kalamiesten tietoisuuteen. Niin vertikaali kuin heittojigaajatkin ovat havainneet kumikalojen toimivuuden kuhille. Tulevaisuudessa onkin keskityttävä enemmän vastuulliseen kalastukseen myös järvijigaamisessa. Pari, kolme mittakuhaa riittäköön saaliiksi jokaiselle kalamiehelle. Tällä tavoin myös seuraavien vuosien saaliit turvataan.

Uusia vieheitä ja uusia tuttavuuksia.
Erilaisten hauki- ja kuhavieheiden suunnittelu ja testaaminen on tänäkin kesänä vienyt suurimman osan vapaa-ajastani. Antoisaa työtä , mutta pienellä palkkiolla. Sitä kutsutaan tietääkseni kutsumustyöksi mikäli palkkio on pieni. Vähän niinkuin jotkin taiteilijat jotka saavat rajattomasti sählätä. He ovat puolestaan boheemeja. Omasta mielestäni olen myös sangen boheemi, ainakin sellaiseksi tunsin itseni peruutaessani evinruden potkurin viattoman volkkarin takaoven läpi. Tekevälle sattuu sanotaan...
Uusien tuttavuuksien kirjo on veneessäni ollut tänäkin kesänä  valtaisan hieno. Maailmalla menestyneiden Suomalaisten kirjo on vaihdellut autourheilun jäämiehistä jalkapallon päämiehiin. Havaisin ,että kalastusmatka antaa kiireisille maailmanmatkaajille heidän kaipaamaansa rauhaa. Havaitsin myös, että urheilijat ovat nopeasti oppivia kalatajia ja jäävät helposti "koukkuun " kalastukseen. Tuskin unohdan jäämiehen lausetta kun kysyin että tuletko uudestaan syksymmällä kalaan." Tulisin mielelläni", hän sanoi," mutta kun on koko ajan jotain testejä".

Kevätkausi 2013 Bluewhite Safari

Hurjan Ahvenanmaan taimenleirin jälkeen alkanut kotivesien kalastus alkaa kevätkauden osalta olla päätöksessään. Taimenkalastus päättyi osaltani varsin nopeasti helleaallon lämmetettyä vesistön kalastukseen arveluttaviksi. Toki lämpimistäkin vesistä taimenia rantautui saamamiehille, mutta asiakkailleni suosittelin muita kalastusmuotoja paremman saalisvarmuuden takia.
Kalastus jakautui hauen, ahvenen sekä kuhankalastuksen ympärille. Hauki tuntuu juuri tällä hetkellä kiinnostavan suurinta osaa Suomalaisista kalastajista. Osaltaan tämä varmasti perustuu suuren saaliskalan pyydystämisen mahdollisuuteen, mutta myös siihen, että hauki on vihdoin löytänyt reittinsä kalamiesten ruokapöytään. Tuore välittömästi verestetty hauki joka fileoidaan päivän päätteeksi on helposti kokkailtavissa luomuruuan ystäville.

Haukihommia.

Hauenkalastus oli kevään aikana pelkästään jigillä ja yhdellä koukulla tapahtuvaa kalastusta. Lukumäärät olivat ajoittain suuria, vaikka viimevuotisiin keskiarvoihin emme tänä vuonna kevätkalastuksen osalta yltäneetkään. Osittain tämä johtui myös pitkään jatkuneesta jääpeitteestä minkä vuoksi ennen kutua tapahtunut kalastus jäi huomattavasti vähemmälle viime vuoteen verrattuna. Myös hauen koon osalta jäi syyskalastukseen petrattavaa, vaikka metrin mitta rikkoutuikin 8 kertaa kevään aikana. Maagiset kymppikiloiset odottavat edelleen kalamiehiä , joten syksyn reissuille kannattaa tätä suurhaukea lähteä yrittämään. Jigikalastus on hieno vaihtoehto perinteisemmille hauenkalastusmuodoille. Parhaimmillaan kalastus on paikoissa joihin on kerääntynyt suuria määriä erikokoisia haukia. Usein muilla uistimilla ainoastaan raapaistaan pintaa saalistamalla aktiivisimmat kalat pois jatkaen matkaa saman tien. Jigeillä kalastettaessa suurten metrihaukien saalistamiseen vierähtää ajoittain aikaa, koska kalat saattavat aktivoitua vasta sen innostavimman väriyhdistelmän nähtyään. Tietysti varsinaisen haukikelin osuessa kohdalleen myös suuremmat veijarit innostuvat puremaan vieheeseen välittömästi sen nähtyään. Parhaimmillaan jigit ovat kuitenkin silloin kun hauet eivät osoita kaikista suurinta aktiivisuuttaan ainoastaan seuraillen ja näykkien perinteisiä
haukivieheitä.
Yksittäisistä haukitapatumista paras taisi olla Puolalaisten kalamiesten kolmipäiväinen vierailu. Tavoitteena oli alunpitäen hauen perhokalastus, mutta varsin pian huomasimme haukien lähteneen kaislikosta kohti selkävesien kivikkomatalia. Perhot vaihtuivat jigeihin tällä kertaa tilanteen pakosta. Haukien lukumäärä oli suuri ja kirjasin +5kg:n haukia käyneen kahdessa veneessämme 24 kappaletta. Jostain syystä uskon puhelimen soiva Puolan suunnasta uudelleen varsin pian.

Ahventen kevät.

Jostain kumman syystä olemme tänä keväänä onnistuneet tartuttamaan normaalia suuremman määrän isokokoisia ahvenia. En itse usko ahvenkantojen yhtäkkiä parantuneen niin hurjasti että kiloisia ahvenia voisi ottaa tavoitteekseen joka reissulla. Uskon kuitenkin, että suurahventen tavoittaminen onnistui nyt normaalia kevättä paremmin lämpimien vesien takia. Oman lisänsä ahventen saavutettavuuteen toi luonnollisesti hauen jigikalastus. Ylimääräisenä bonuksena kilon molemmin puolin olevia ahvenia päätyi veneeseen lukuisia kappaleita.Vaikka vaihdoimmekin jigejä ottaessamme ahvenet kohdekaloiksi saimme vahinkoahventen osalta arvokasta tietoa niiden syönnösalueista sekä ottiajoista. Suurahvenia ei kovinkaan usein saada sattumalta, vaan niiden saalistamiseen pitää keskittyä aivan kuten muidenkin kalalajien osalta. Suurin ahven oli pituudeltaan huimat 49.5 cm. Painoltaan c/r kalaksi päätynyt isomus oli 1,6 kg. Ennen kutuaan kala olisi hätyytellyt jopa 2 kilon rajapyykkiä, jolloin olisimme voineet uskotella kalan päätyvän jopa suurimman meriahvenemme listoille. Kaikki kunnia suuresta ahvenesta kuitenkin kalan pyytäjälle, Ninni Kavonille joka tilanteessa tiesi mitä pitää heittää ja mihin suuntaan.

Kuhan alkukausi.

Varsinainen kuhankalastuksen huippusesonki on vasta tuloillaan, mutta joitakin onnistuneita kuhajigausretkiä on takana keväänkin osalta. Merellä tapahtunut kuhanjigaus oli parhaimmillaan ennen kutua toukokuun viikoilla 19-20. Joitakin suurempia kuhia väliltä 65-75 cm kävi katsomassa kaisla-venettäni myös sen sisäpuolelta, mutta yli 80 cm kaloja emme kevään aikana onnistuneet jallittamaan. Tämän jälkeen kuhat siirtyivät kutupaikoilleen merialueilla jolloin käytännössä lopetin näiden kalojen pyytämisen keskittyen kalastamaan kuhia järviltä sekä muita kalalajeja merialueita. Mereltä saatiin kuulemani mukaan varsin hyvin kuhaa vielä ennen rauhoitusajan (monilla paikoilla kesäkuu)alkuakin, mutta omalta osaltani en halunnut kalastaa kutupaikoilta kutevia kaloja vaikka laki olisi sen sallinutkin. Hieman kyllä ihmetyttää se, että kuhaa kalastetaan kutupaikoilta kutuaikaan oppaidenkin toimesta alueilla joilla on voimassa alkava kuturauhoitus. Mikäli kuhat aloittavat kutunsa toisin kun säädetyt rauhoitukset ajoitustensa osalta osoittavat voisivat kalamiehet  noudattaa ns maalaisjärkeä kalastuksen suhteen. Mikäli kuhat ovat kudullaan alueiden ensisijaisilla kutupaikoilla olisi järkevää kalastaa kuhaa vähempiarvoisilla alueilla. Kun perehdytään tarkemmin kalojen liikkeisiin voimme kalastaa kuhia myös alueita joilla ne eivät ole kutemassa. Nämä perusasiat olisi hyvä opetella kuhankalastuksessa kun ollaan kutuajan lähettyvillä saalista
hakemassa.
Kohti keskikesää.
Kuhankalastuksen huippusesonki järvillä on alkamassa. Kutunsa suorittaneet kuhat lähtevät syönnökselleen jolloin nälkäisiä kuhia on helposti kalastettavissa. Kaikki järvet eivät kuitenkaan ole valtavan hyviä kuhajärviä. Jotkut järvet ovat puolestaan hirvittävän oikukkaita antaen kalaa miten sattuu. Juuri kun tuntuu siltä, että nyt minä osaan tämän järven tuleekin takapakkia. Tämä ehkä on kuitenkin koko harrastuksen suola. Mikäli aina tietäisi saavansa kalaa jännitys harrastuksesta häviäisi varsin nopeasti. Oppaana toimimisen kautta olen kuitenkin pyrkinyt selvittämään juuri näitä hankalia tilanteita. Miksi jostakin kyseisestä paikasta ei saalista kerry vaikka pitäisi? Johonkin ne kalat ovat menneet. Mihin? Siihen pyrin antamaan vastauksia taas heinä-elokuun aikana, joten tervetuloa Bluewhite Safarin järjestämille kuhareissuille.

Taimenleiri, Ahvenanmaan välisaaristo

Huikea avovesikauden varsinainen avaus takana. Kahdella kaisla 550 veneellä toteutettu taimentapahtuma oli  ehkäpä mieleenpainuvin rajavesiemme sisäpuolella tapahtunut kalastusretki. Kelit olivat koko 9 päiväisen kalastuksen aikana suosiolliset. Mitään ylitse muiden olevaa hurjaa syöntipäivää emme olleet todistamassa, mutta kalastuksen tasaisuus yllätti positiivisesti. Ainuttakaan päivää ilman pilkkukylkistä lohikalaa emme olleet kokemassa. Meritaimenen kalastus on yleisesti ajateltu sellaisena kalastuslajina jossa ajoitusten ja tuurin on oltava kohdallaan mikäli saalista olisi saatavissa. Tällä kertaa taimenta löytyi mitä ihmeellisimmistä paikoista. Milloin kaislikosta  ja milloin kivikosta. Haasteen kalastukselle muodosti lähes päivittäin vaihtuva tuulen suunta. Juuri kun tuntuu siltä, että homma on hanskassa ja kalastuksesta ollaan tietävinään jotain huomataankin että ei tiedetä mitään. Taas on löydettävä uusi kalastusalue. Tälläkin kertaa kalastusalue löytyi kertaalleen sellaisesta paikasta joka oli jo aikaisemmin heitetty ja havaittu taimenten osalta tyhjäksi. Haukipaikka, sanottiin toisillemme ja jatkettiin eteenpäin. Kolme päivää myöhemmin taimenparvet olivat vallanneet paikat .

Mitä ovat hiipparit?
Meritaimenen heittokalastajat ovat täällä pääkaupungin lähistölläkin tottuneet siihen ,että ajoittain taimenet vain seurailevat vieheitä. Yleensä pääsemme näkemään vilaukselta kalan viime tingassa ennen kuin olemme nostamassa pyydintä kohti uutta heittoa. Mitä sitten onkaan tehtävissä kun näemme kalan seuraavan viehettä noin kolmekymmentä metriä ennen venettä? Tämänlaisen akvaariokalastuksen veneestä leopardikuvioista pohjaa peilaten mahdollistavat kevätpuhtaat Ahvenanmaan vedet. Pudotus, nopea kelaus ja muut tutut rituaalit läpi käytyämme huomaamme että kalat eivät hyväksy vieheitä. Joskus tietysti onnistaa, mutta näkökalastuksessa on vaikea säilyttää malttia etenkin viehettä pudoteltaessa. Usein pudotukset jäävät liian lyhytaikaisiksi jolloin kala ainoastaan koppaisee viehettä. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista oli Peten viehettä seuranneet kaksi taimenta. Pienempi menetti mielenkiintonsa varsin nopeasti, mutta isompi reilun kolmen kilon kala ikäänkuin hypnotisointui Peten kalastuksesta. Taimen oli iskevinään vieheeseen useita kertoja, perääntyen aivan viime tingassa. Lopulta kala jäi seuraamaan Peten pilkkimällä tehtyjä vieheen nostoja pyörien rauhattomasti veneen ympärillä. Aikansa meitä viihdyttäen kala häipyi maisemiinsa jolloin Pete totesi taimenten olevan ihme hiippareita. Tämä nauratti tilanteessa kovasti ja otimmekin hiippari- sanan viralliseen käyttöömme. Hiippareita näkyi jokaisena päivänä. Minullekin sattui yksi heitto jolloin uuden forelli- gladiaattorin perässä uiskenteli kolme komeaa, lähes kolmen kilon hiipparia

Komeita meritaimenia.
Kaikille niille jotka ovat tottuneet mittailemaan taimeniaan 50 sentin alamittasysteemeillään voi kertoa, että en ottanut mittausvälineitä esille kertaakaan koko reissun aikana mitatakseni lakisääteistä mittaa. Kalojen keskikoko tuntuu välisaarisossa olevan eri luokkaa verrattaessa vaikkapa Porkkalan vesistöön. Kala olivat myös poikkeuksetta erittäin hyväkuntoisia kaikin puolin.Suurikokoisia kaloja pääsimme pitelemään siimojemme päässä useita kertoja. Kuten ensiluokkaiseen lohikalojen saalistamiseen kuuluu, niin meilläkin oli dramaattisia isojen kalojen viime hetken menetyksiä. Oli myös tärppi  jossa neloskoon gamakatsun koukku oikeni suoraksi. Ajoittain pääsimme tuntemaan suurtaimenten raivokkaan kovia vieheen runkoon suunnattuja tappoiskuja. Nämä tapahtumat eivät jätä mertsarimiestä kylmäksi. Suurimmasta veneeseen nostetusta taimenesta pääsi nauttimaan Artsi. Kala oli pituudeltaan 78 cm ja vaaka näytti tasan viiden kilon lukemaa.

Välisaariston taikaa.
Tämänvuotinen matkamme suuntautui akselille Sottunga, Seglinge ja Kumlinge. Kalastus on hivenen erilaista verrattaessa manner-Suomessa suoritettavaan kalastukseen. Hyvän näköisiä meritaimenpaikkoja on alueella rajattomia määriä. Suurin osa alueesta on kuitenkin täysin tyhjää, joten ilmaiseksi eivät kalat vieheiden päähän ilmesty. Ajoittain päivän aikana joutuu tekemään valtavia siirtymiä onnistuakseen saamaan liikettä vavan aihioon. Kuvaavaa heittopaikoille on myös joidenkin kalapaikkojen mataluus. Vene kopsahtelee kiviin tuon tuostakin ja itsekin jäin veneeni kanssa kiinni kivien väliin niin pahasti kahteen otteeseen, että oli hypättävä veteen irroittamaan kulkuneuvo matalikolta. Kivet ovat kuitenkin hyvinkin tasaisia ,laattatyyppisiä, joten suurempia vahinkoja ei hiljaa lipuvaan veneeseen päässyt tapahtumaan. En kuitenkaan suosittele alueella liikkumista suuremmalla veneellä tai ylipäätään kulkemista matalikoilla mikäli kovaa rutiinia veneen ohjailemiseen ei ole olemassa.

Saaliskalojen kirjo.
Vaikka pääsaaliskalamme olikin meritaimen vieheitä pureskelivat myös muutkin kalat. Suurin yllätys oli ehdottomasti vajaa kolmekiloinen merilohi, joka nappasi Vänskän gladiaattoriin sisälahden reunalta. Vertailtuamme kalaa meritaimeneen ja tarkasteltuamme pyrstön muotoa, pään muotoa sekä pilkutusta olimme kaikki yksimielisiä siitä, että kysymyksessä oli lohi. Muita vieheillä saatuja kaloja olivat hauet, kirjolohet sekä tietysti kolmipiikit. Siikaongella saimme siikojen lisäksi myös jokusen ahvenen.

Onnsitunut tapahtuma.
Oppaan onnistumisen kertoo yleensä tyytyväinen asiakas. Silloin kun reissu tilataan samalle paikalle seuraavalle vuodelle uudestaan saman tien voi kokea onnistuneesa. Tällä kertaa kaikki onnistui sen verran hyvin, että samat tyypit ovat vinguttamassa siimojaan välisaaristossa uudestaan taas ensi vuonna. Useampi kokenut kalamies rikkoi oman ennätyksensä meritaimenkalastuksessa leirillämme tänä vuonna. Saapa nähdä miten koukut oikenevat ensi kerralla ja miten korkealle viehe lentää taimenen suusta kun kalamies ja taimen taas kohtaavat välisaaristossa vuonna 2014.

jigikalastuspäivät

Yritykseni, BlueWhite safari oy tarjoaa nyt erinomaisen mahdollisuuden avovesikauden avaamiseen ja uutuusvieheiden testaamiseen. Ohjelmassa hauen ja kuhan jigikalastusta. Mikäli ihmetystä on herättänyt miten niitä useiden kymmenien haukien jigipäiviä toteutetaan kannattaa tulla paikan päälle.
Mitä tuloksellinen hauen jigikalastus vaatii? Mitä jigipäitä käytetään? Kuinka viehe saadaan tarvittaessa riittävän kevyeksi alle metrin vedessä?
Lähdöt inkoosta 21. 4 ja 11-12.5. Klo: 09.00 ja 14.00
Hinta 70 euroa/hlö sisältäen 3.5 tuntia hektistä kalastusta huippupaikoilla.

Veneeseen 3-4 hlöä kerrallaan. Paikalla myös mahdollisuus halpoihin viimevuotisten välineiden ostamiseen.

Talvikalastusta 2013
Talven pakottamana elämäntapakalastaja joutuu vaihtamaan heittokalastusvälineensä pilkkivapaan. Tänä talvena vaihto tapahtui todella yllättäin ennen pitkiä pohjoisen paukkupakkasia ja kovia pohjoispuolen virtauksia. Varsinaisen ensijäiden kalastuksen jätin tänä vuonna muille harrastajille keskittyen muiden töiden tekemiseen. Vuoden vaihteen jälkeen himo tuoreen paistetun ahvenen perään alkoi olla jo lähes sietämätön, joten jäälle oli päästävä. Paistiahvenet on mereltä suhteellisen helppo onkia ja huomasinkin haluavani päiväohjelmaani jotain muutakin onkimisen lisäksi Tänä vuonna päiväteemakseni muodostuikin eräänlainen jääkävely. Kävelin ahkioni kanssa pitkiä lenkkejä Pernajan, Inkoon, Espoon, Tammisaaren , Askaisten ja Kemiön vesillä. Meren jäällä käveleminen on oivallinen hyötyliikuntamuoto. Kun muutaman kilometrin kävelyn ohessa vielä kairaa useita kymmeniä reikiä jäähän on päivän liikuntatarpeet suoritettu. Kävelyn yhteydessä on oivalliset mahdollisuudet tarkkailla meren lahtien verkkopyyntiä. Joillakin alueilla verkkomäärät ovat olleet kohtuuttoman suuria. Ikäväkseni on todettava etenkin Inkoon kirkkolahden  verkkojatojen olleen  kohtuuttoman pituisia.  Ahkera jääkäveliä pääsee myös tarkkailemaan paremmin lahtien ahvenkantoja. Joiltakin luottopaikoilta ahvenet ovat tänä vuonna kadonneet, mutta kokeilemalla on löytynyt myös paljon uusiakin ahventen oleskelualueita. Kuvaavaa esimerkiksi helmikuun ahvenkalastukselle monessakin paikassa oli kalojen oleskeleminen hyvinkin lähellä kaislikkoisia, matalia rantoja. Tasaisen savimatalan kalastaminen vaatii taas kovaa kuntoa ja kymmeniä porattuja reikiä mikäli suurempaan saaliisen on tarvetta. kairattaessa vaikkapa kuusi reikää perätysten kalastuksen luonne oli neljä tyhjää reikää ja kaksi kohdalleen osunutta joista yhteensä kymmenen ahventa.

Kuhaa ja haukea.
Ahventen pilkkiminen on todella hauskaa puuhaa mikäli kalastus on verissä. Siirryttäessä kuhan talviongintaan veri virtaa suonissa kuitenkin vieläkin vilkkaammin. Kuhatärpit saattavat olla todella hurjia syönnin osuessa kohdalleen. Omalta osaltani kuhan pilkkiminen ja talvijigaaminen alkoi tänä vuonna surkeasti. Vaikka olen kalastanut kuhaa talvisin jo parikymmentä vuotta olin vaikeuksissa tekniikkani kanssa. Jonkin aikaa pyydettyäni tyhjää tasapainopilkkiäni kuitenkin riuhtaistiin väkevämmin ja ensimmäinen kuhani oli jäällä. Saatuani uskoa vieheeni heiluttamiseen kuhatärppien määrä lisääntyi ja pian olinkin taas pelissä mukana. Talvikuhastajan pilkkikukkaron sisältöön kuuluu nykyään ainakin tasapainopilkit, pystypilkit ja jigit. Liukuvien jigipäiden kanssa kalastaminen vaatii ehkäpä eniten uskoa puhuttaessa kuhien aktiivisesta talvikalastuksesta. Vaihdettaessa viisisenttinen tasapainopilkki kolme kertaa pidempään jigiyhdistelmään on hermojen oltava kunnossa. Epäuskottava kalastus muuttuu kuitenkin hurraa huutojen ja ylävitosten sekamelskaksi ensimmäisen kuhan pujahtaessa jään päälle jigipyrstö yläleuassaan. Ehkäpä hurjimmalta jigeillä kalastettaessa näyttää nimenomaan se, kuinka pitkä pyrstö suurehkoine jigipäineenn on kokonaisuudessaan kalan suun sisäpuolella. Suuri profiili tuntuu herkistävän kuhat talvellakin suurempaan iskuefektiin. Jigien kokeileminen on yksistään jigatessa hirvittävän hankalaa ja hidasta. Onneksi kuha ottaa väriyhdistelmiin todella nopeasti vieheen pudotessa näköpiiriin. Mikäli kontaktia kalaan ei kuulu ensimmäisen minuutin aikana on syytä vaihtaa paikkaa. Kun on kalastettu kuhan oleskelualueelta kymmenisen reikää voi vieheen huoletta vaihtaa toisen väriseksi. Parhaiksi väreiksi tämän vuoden talvijigauksessa ovat osoittautuneet sinertävän läpinäkyvä v-shad puna/vihreä hile sekä värjätty keltaoranssi shad. Viime vuonna talvi eteni jigatessa samaan tyyliin , mutta maaliskuun puolivälin aikaan valkoinen väri oli myös todella tehokas.

Sattumahaukia.

Ajoittain kuhan ja ahvenen kalastuksen yhteydessä pilkkivapa narahtaa tuskallisen äänen saattelemana. Haukia ei juurikaan pääse välttämään kalastettaessa matalilta savikoilta. Usein hauet ovat hyvin suurikokoisia ja  yleistä onkin että siiman päähän tarttuu otus joka ei mahdu kunnolla avannosta ylös. Kalastettaessa kuuden tuuman avannoista on viisikiloisen hauen ylöstuoti taitolaji parhaimmasta päästä. Vaikka kalastajan siimat kalan vetämisen kestäisivätkin suurikokoisen kalan uittaminen putkeen on hankalaa. Tässä tilanteessa olisi tärkeää puhdistaa avanto jäähileistä paremman näköyhtyden saamiseksi. Kalan pään ilmestyttyä näköisälle putken alapäähän olisi siimaa pidettävä kireällä ja pystyttävä nostamaan hauki nostokoukulla varovasti jään päälle. Tärkeä apuväline tilanteessa on myös oikean mallinen nostokoukku. Ajoittain näkee jäällä kalastajia jotka ovat varautuneet isoihin kaloihin ottamalla mukaan koukun jota näkee käytettävän lohijoilla. Talvinostokoukun on oltava koukun osalta huomattavasti pienempi. Erittäin hyvän nostokoukun saa tehtyä itse vaikkapa vanhasta auton antennista tai poikki menneestä heittovavasta. Reiluun metriseen varteen kiinnitetään vaikkapa 5/0 tai 6/0 kokoluokan koukku liimalla ja sidontalangalla.

Varsinaiset haukien täsmäkalastusmatkat ovat tämän talven osalta vasta tulossa. Muutama huippupaikka saa vielä odottaa kunnes kevätaurinko ja suojakelit keräävät hauet suurempiin ryhmiin ja iskuhalukkudetkin vielä paranevat.
Kevätpäivä kalassa.

Mikäli kiinnostusta kuhan, ahvenen tai hauen kalastukseen jään päältä ilmenee kannatta kysyä minulta opastettua talvikalastusretkeä. Teen vuosittain jonkin verran pilkkiretkiä mm. ahvenanmaalle ja Espooseen. Myös Pernajanlahden lähistöllä on rittäin kalaisia alueita joilla suurempien kalojen pitelemiseen on hyvä todennäköisyydet.
Talvikalastuksen tarkoitus ei ole istua jakkaralla ja kuluttaa aikaa. Talvikalastukseen kuuluu erityiseti luonnosta nauttiminen , suuret kalat , traagiset karkuutukset, ikävät siimojen katkeamiset ja ennen kaikkea hyvät fiilikset.

Kaisla 550 heittokalastusveneeksi.

Kaislan 550 avovene on sisustukseltaan minun suunnittelemani vene. Viime vuonna koekäytössä ja jopa koeajorekisterissä aikansa ollut vene tuli siis tuotantoon kaudelle2013. Heittokalastusveneen ominaisuuksista varsinainen tietopaketti nyt.

Puoliliukuvana veneenä kaisla 550 ei omaa suurempaa liukukynnystä lainkaan. Tämä ominaisuus antaa mahdollisuuden ajaa juuri sellaisella nopeudella kuin kuljettaja haluaa. Veneen keulaosa on tehty erittäin leveäksi ja muutenkin massiivisen kokoiseksi. Massiivinen keula tarjoaa oivalliset tilat kalastukseen, mutta veneen ominaisuuksista puhuttaessa keula tarjoaa hyvinkin vakaan asennon ajettaessa tuulisissa olosuhteissa. Veneen keula ei vastatuuleen ajettaessa hakkaa tai heilu, joten ajon aikana voi erinomaisesti istua myös keulassa .Hieman jopa ylisuuren näköinen keula pitää myös roiskevedet veneen ulkopuolella joten kyydistä on myös mahdollista nauttia kuivissa olosuhteissa. Veneen laitakorkeus on optimi Suomalaiseen kalastukseen. Laidat toimivat siten että kalastajalla on mahdollisuus nojata niitä vasten jolloin saamme hieman tukea kalastettaessa kovemmassa tuulessa. Korkeus mahdollistaa kuitenkin vaikkapa käsien pesemisen siten että veteen ei juurikaan tarvitse kurkoittaa. Pienen pulpetin suojiin kalastaja pystyy kätkemään lähes kaiken tarpeellisen. Pulpetin lasi toimii riittävänä tuulenhalkaisijana mikäli ajaminen tapahtuu istualtaan vaikkapa kylmään vastatuuleen. Elektroniikka kannattaa mielestäni asentaa pulpetin yläkaiteeseen mistä niiden säätäminen haluttuun asentoon onnistuu helposti. Veneen takaosa on leveä mikä puolestaan mahdollistaa vaikkapa kolmen henkilön istumisen takapenkillä. Veneen kellukkeet sijaitsevat veneen laitojen yläosassa ,keulassa sekä aivan veneen takaosassa kiinteän tankin molemmin puolin. Tällä kellukkeiden sijoittamisella on haettu käyttöön maksimaalinen avotila joka ei kalastettaessa todellakaan lopu kesken.

Ominaisuudet kalastukseen.

Heittokalastaja haluaa tilaa. Mikäli kalastaja joutuu väistelemään kaiteita tai on muuten ahtaissa olosuhteissa osa kalastuksen nautinnosta häviää..Keulaan tekemältänii heittotasolta pääsee halutessaan kalastamaan jopa 3 heittokalastajaa samanaikaisesti. Vaikka keulaan olisikin ahtautunut samaaikaisesti maksimimäärä heittäjiä pitää vene tasapainonsa erinomaisesti. Veneen takaosa tarjoaa puolestaan erinomaiset tilat kahdelle kalastajalle , joten kaisla 550 tarjoaa erinomaiset heittokalastusmahdollisuudet jopa viidelle kalastajalle samanaikaisesti. Ankkuroitu vene pitää sijaintinsa hienosti kun kiinnitys tapahtuu perän sivulla olevasta knaapista. Tämä paikallaan pysyvä vene on erinomaisen tärkeä piirre etenkin kalastettaessa kuhaa.

Kalastusveneeksi valmistatautuakseen veneeseen viritetään tietenkin vielä vapaputkia ja muita kalastajan omiin mieltymukseen perustuvia lisäyksiä, mutta suuren avotilan takia siihenkin on loistavat mahdollisuudet.

Moottoriksi valitsin 50 hv e-tecin. Evinrude on erittäin toimintavarma kone joka on hyvin tärkeää silloin kun puhutaan ammattikäytössä. Evinrude on myös kevyt painoltaan ja omaa erittäin nopean laturin esimerkiksi keulamoottorin akuille. Pitkä huoltoväli (300 tuntia) puolestaan mahdollistaa useimmille veneilijöille huoltovapaan kesän.

Veneestä kiinnostuneille potentiaallisille hankkijoille pystyn sovittaessa järjestämään koeajon sekä tilaisuuden heittokalastusveneeni näkemiseen käytännön tilanteessa. Mikäli nyt tuntuu siltä että tällainen on hankittava kannattaa toimia nopeasti niin veneen saa vielä käyttöön ennen kevättä.

Yritykseni toimii tiiviissä yhteistyössä kaisla-veneiden kanssa.  Jälleenmyynti kaisla 550 avoveneen sekä erä 525  veneen osalta toimii yritykseni kautta.

Ahvenanmaan meritaimenleiri 29.4-7.5.
Vielä on muutama vapaa päivä ahvenamaan kalastuspäivillä. Kalalajeina tällä kertaa meritaimen, hauki,siika ja ahven. Tästä alkaa tulla jo perinne.
Suurin ahven 9*Yli 1.7 kg toissa vuonna
Suurin hauki 9.8 kg
Suurin siika , viime vuonna keskipaino yli 1 kg!
Suurin meritaimen 5.45 kg, mutta isompia on nähty!
Yhteydenotot mahdollisimman nopeasti niin saan paketin kasaan. Paikalla 2 venettä.