Marraskuun alun kahdeksan päiväinen meritaimentapahtuma oli menestys. Kaloja löytyi vieheen koukkuihin pyristelemään niin avomeren laidalta kuin suojaisten sisälahtien montuistakin. Hauskaksi Ahvenanmaan meritaimenkalastus muodostuu erityisesti siksi, että kalastukseen liittyy usein erityinen logiikka. Silloin kun taimenet saalistavat tyrskyjen vierestä, on syytä heittää kyseisiä paikkoja. Muun tyyppiset kalapaikat jäävät silloin vähemmälle kalastukselle. Toisinaan kalat hakeutuvat mataliin sisälahtiin syksylläkin, jolloin kalastuksessa keskitytään erityisesti tämän tyyppisten paikkojen kalastamiseen. Taimenten liikkuminen Ahvenanmaalla perustuu erittäin paljon tuulen suuntaan. Mikäli tuulen suunta on pitkään vaikkapa lännestä ollen suhteellisen heikko, on vieheiden löydettävä uppoamispaikkansa jostain päin Eckerön tyrskyjä. Tämän tyyppisiä loivia tyrskyrantoja on Ahvenanmaan länsirannikko pullollaan. Kalastuspäivän profiili muodostuu tällöin veneajelusta tyrskystä toiseen. Kun kalojen ottipaikat tyrskyjen vierustalta havaitaan, on taimenen heittokalastus parhaimmillaan. Tunnetila, joka saavutetaan meritaimenkalastuksessa vain harvoin on tällöin käsillä. Saavuttaessa veneellä kohti matalaa maininkien muodostamaa tyrskyrantaa tiedät paikalla olevan taimenia. Kun jokaista suorittamaasi heittoa voi kopsauttaa taimen millä hetkellä hyvänsä, on jännitys käsin kosketeltavissa.
Meillä tämän tyyppinen maininkien avittama tyrskykalastus toteutui kolmena päivänä. Kovien, lähes myrskyisten tuulten jälkeen kalojen oleskelupaikat muuttuivat. Avomeren laitojen vedet sekoittuivat tuulten vaikutuksesta sameiksi ja hiekkaisiksi ja havaitsimmekin varsin pian taimenten muuttaneen suojaisampaan ympäristöön. Matalien sisälahtien kalastushetki on koittanut. Olen kuullut verkolla kalastettavan meritaimenta sisälahdista erityisesti kovien tuulten jälkeen. Tämän vinkin saattelemana olenkin suunnannut veneeni usein suojaisiin lahdelmiin jotka eivät aina edes näytä meritaimenpaikoilta. Suojaisten sisälahtien ja niiden suuaukkojen meritaimenkalastus osoittautui tehokkaaksi pyyntimenetelmäksi myöskin kolmena päivänä.
Vieheiden valinnasta.
Meritaimen saalistaa syksyisin silakkaa, tuulenkalaa sekä kolmipiikkiä. Silloin kun ruokalistalla on tuulenkala on kalastus helpoimmillaan. Käytettävät tuulenkalaimitaatiot, kuten sandgrävlingen ovat tällöin täysin omaa luokkaansa. Lempinimen punamusta puikko (sandgrävlingen black/red 27g) saanut viehe keräsi taimentapahtumista taas kerran yli puolet. Kalastus vieheellä on muutekin tosi helppoa. Kalastuksessa keskitytään siihen että viehe ui mahdollisimman hitaasti pysyen kuitenkin vielä tasapainossa . Erityisen tärkeänä olen pitänyt myös sitä että kalastus suoritetaan veneestä kalastettaessa kohti veneen lipumissuuntaa, eli takaviistoon en juurikaan suosittele kalastamaan. Tämä siksi että varsinaiseen veneen muodostamaan liukuun heitettäessä vieheen liike kelattaessa muodostuu liian nopeaksi eivätkä taimenet enää hyväksy tarjousta samanlaisella tehokkuudella.
Sandgrävlingen vieheiden ohella toimivaksi pyytimeksi osoittautui myös Vänskän forelli niminen taimenviehe. Helppoheittoiset forellit taltuttivat meritaimenia kahtena eri päivänä jättäen hetkeksi jopa punamustan puikon varjoonsa.
Kalastus numeroiden valossa oli huikeaa. Taimentapahtumien määrä oli varmastikin lähempänä sataa. Tapahtumiksi taimenkalassa laskemme varman kalahavainnon. Havainto voi olla tärppi, seurio, nykäisy, repäisy tai mikä tahansa muu tapahtuma joka on takuuvarmasti meritaimenen aihettama. Oma erikoisin tapahtumani viime reissulta oli tärpin jälkeen kohti venettä uinut taimen. Kala ui viehe suussaan kohti venettäni niin suurella nopeudella että en missään vaiheessa saanut siimaani tarpeeksi kireälle ja vapaani taivutettua siten että olisin saanut tartutettua kalan. Voin sanoa että kelasin viehettä sisään varsin nopeasti.... Hieno tapahtuma oli myös heitto jonka suuntasin myötätuuleen niin pitlälle kuin sain puikkoni lentämään. Välittömästi vieheen pudottua veteen (arvio 70-90 metrin päässä) parikiloinen, kirkas meritaimen hyppäsi ilmaan viehe suussaan. Tämä veijari päätyi graavikalaksi, joten joskus ne tartutukset onnistuvat kauempaakin mikäli siimapussia ei pääse liiaksi muodostumaan. Peräti kummalliseksi tapahtumaksi luonnehtisin taimentärpin joka oli niin raju että otaksuin vieheeni menneen poikki. Tärpin jälkeen vieheen uinti ikäänkuin kuoli hetkeksi jolloin luulin puikon katkenneen tärpin voimasta. Näin ei kuitenkaan käynyt , mutta iskun voiman olen vieläkin tuntevinani luissani.
Marraskuun alkupuolen kelit ovat usein hyvinkin vaihtelevat.
Tälläkin kerralla pääsimme nauttimaan kalastuksesta ajoittain liiankin tyynessä kelissä etsien epätoivoisesti edes pientä tuulenvirettä tai maininkia. Pari päivää edellisestä ja keli olikin jo liian kova kalastukselle. Myrskyisellä voimalla puhaltava luoteistuuli pakotti meidät pysymään poissa edeltävien päivien taimenpaikoilta. Mikäli olosuhteet menevät Ahvenanmaalla liian koviksi meritaimenkalatukseen tai on muuten välipäivän paikka voi aina kalastaa vaikkapa ahventa. Erityisesti jigikalastus salmien reunamilta suojaisten vuonomaisten kanjonien uumenista voi olla hyvinkin tuloksellista. Ahvensyöntiä en lähde erittelemään sen kummemmin, mutta 24 perättäistä heittoa pyrstöttömällä violetilla jigillä antoi saalista kunnes liero ei enää pysynyt jigikoukussa kiinni. Ruokakalat on siis varsin helppoa käydä poimimassa.
Olen harkinnut vielä yhden taimenviikon toteuttamista Ahvenanmaan kalavarmoille apajille tämän vuoden aikana. Mikäli kiinnostusta tämäntyyppiseen kalastukseen ilmenee järjestän matkan marraskuun viimeisellä viikolla. Hinnoista ja järjestelyistä voi kysyä numerosta 0405920570 tai laittaa meiliä peter.lahti@elisanet.fi
di di ti di tidittiii..... punamustapuikko on rock!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti