Kevätkausi 2014
Normaalia pidempi kevätkausi on nyt kesäkuun koittaessa takana päin. Leudon talven takia taimenkaudesta muodostui kevään osalta todella pitkä. Maaliskuun alkupuolesta lähtien alkanut pilkkukalojen perässä juokseminen oli kyllä hyvin anoisaa, vaikka viileämmät jaksot osoittautuivatkin ajoittain hyvinkin haastaviksi.  Vaikka taimenkausi olikin vielä käynnissä alkoi kiinnostus myös muita petokaloja kohtaan olla polttavaa luokkaa. Ahven ,siika, hauki ja kuha olivat kaikki otillaan. Taimenvimmasta oli siis pakko päästä eroon, vaikka lääkityksen kautta.

Taimen.
Kevään ykköskala on meritaimen. Kun todellinen  kiihko taimenten metsästykseen iskee tuntuu joskus siltä, että vähäinenkin jäljellä oleva järki lähtee. Etenkin välisaariston tutkimattomat saaret ovat alati mielessä. Merikortit kuluvat käsissäkin sitä vauhtia,että papereiden luulisi olevan satojen vuosien ikäisiä. Kevään pariviikkoinen meritaimenleiri välisaaristossa tarjosi jälleen unohtumattomia muistoja. Rikkonaisten kelien sävyttämä jakso tarjosi helppoja kalaisia päiviä , mutta mitä tehdä kun herää toukokuussa täysin lumisen maan hohkaessa kylmyyttään? Onneksi näinä hyvinkin vaikeina päivinä onnistuimme käyttämään taimenia veneessä ihmeteltävinä. Valtavan kuumat. lähes tuulettomat päivät olivatkin sitten aivan oma tarinansa. Eräänäkin päivänä parin tunnin aikana vieheet kiinnostivat niin hyljettä, merikäärmettä kuin jättiahveniakin. Erikoista koettavaa taimenvesillä on taatusti vieheen peräässä uiva hylje. Vettä edellään puskeva ja aaltoa nostattava hylkeen pää saa ajatukset poukkoilemaan joka suuntaan. Haluaisinko kokea hyljetärpin vai olisiko koukkuun kiinni jäänyt otus epämiellyttävä irroitettava. Onneksi elukka päätti viime hetkellä hylätä tarjouksen ja uida matkoihinsa.
Suuremmat taimenet onnistuivat tänä vuonna välttämään pakollisen kuvaushetken. Vaikka eräskin viisikiloisen kalan tartutus onnistui, niin keinot vieheiden pois sylkäisyyn olivat välisaariston helmien hallussa. Hienointa kalastuksessa oli kuitenkin se, että niitä mahdollisuuksia isojen narraamiseen tasaisesti ilmaantui. Aina ei kuitenkaan voi voittaa, joten suurimmiksi punnituiksi kaloiksi jäivät tämän kevään osalta vajaan neljän kilon taimenet.

Hauki.
Aikainen kevät sai haukimiehet aktiivisiksi ympäri avoimen Suomenlahden. Kuten aikaisempinakin varhaisina keväinä , niin tänäkin vuonna hauet oleskelivat kala-alueittain valtavina laumoina. saadessasi yhden hauen oli enemmän kuin todennäköistä, että vapa taipuu nopeasti uudelleenkin. Ruovikoiden ulkopuolella kutuaan odotteleville hauille maistui etenkin uudet hauki-shadit. Vaikka hauet olivatkin usein hirvittävällä purulla, niin väreistä ne osasivat olla yllättävänkin tarkkoja. Väärän värin valittuaan kalastaja sai yleensä ainoastaan näköhavaintoja kaloista. Syönnin ja värin osuessa kohdalleen saatoivat haukipäivät olla kuitenkin numeroiden valossa tyrmääviä. Tällä hetkellä osa kaloista päivystää edelleen kaislikoiden kupeessa osan kaloista muutettuaan puolestaan kivikoiden lähettyville. Jigihaukien pyytäjien huppupäivät ovat siis ovella ja seuraavien kolmen viikon aikana vavat taatusti kumartavat osaavien jigaajien käsissä.

Ahven.
Reissuillamme emme tänä vuonna vielä ole keskittyneet ahvenen pyyntiin. Siksi tunttukin hivenen erikoiselta, että yli puolentoista kilon yksilöitä on kameran edessä esitelty jo lähemmäs kymmenen kappaletta. Jigaajien etuna tavalliseen hauenkalastukseen on mielestäni suurten sattuma-ahventen sekä kuhien saamisen mahdollisuus. Tänä vuonna sekään ei riittänyt, vaan yhdelläkin itäisellä merialueella suunnatulla reissulamme spinnebeittiä nakersi 1.6 kg:n ahven. Silloin kun kohdekalana on kapeakatseisesti hauki tuntuvat muut kalat jotenkin vähemmän arvostettuina vahinkoina. Tästä sairaudesta on päästävä eroon ja olenkin vahvasti sitä mieltä, että edellä mainittu komea ahven on reissujemme osalta toukokuun kuukauden kala tittelin saava otus.
  Todettakoon tässä yhteydessä, että ainottakaan suurahventa emme ottaneet ruokakaloiksi, vaan niiden tehtävänä on jatkaa vesistöissään vahvoina suvunjatkajina. Järvijigauksissa sopivan kokoisia ruoka-ahvenia on päätynyt saaliksi varsin helposti. On ollut mukavaa todeta lähes kaikkien käymieni järvien osalta ahventen voivan määrällisesti hyvin. Vielä kun saisi ahvenillekin jonkin alamitan tai saaliskiintiön, niin nuo parikiloiset yksilöt eivät olisi niin hirvittävän harvinaisia. Käynti Hollantiin tai Tanskan salmiin avaa monen Suomalaisen kalastajan silmät. Siellä suurahvenet ovat sangen yleisiä veijareita joiden pyytämisessä noudatetaan määrien osalta tarkkoja säännöksiä.

Kuha.
Vaikka olekin kalastanut tänä vuonna paljon meritaimenta ja haukea olen hinannut veneeseeni useita kymmeniä yli kuudenkymmenen sentin kuhia..... Kalavale nro 1. En suoralta kädeltä muista milloin olisin kalastanut yhtä vähän kuhaa kuin tänä keväänä. Suurimpana syynä vähäisyyteen on tietenkin se, että kaikkea ei vaan yksinkertaisesti ehdi tehdä. Osittain kuha on jäänyt vähemmälle myös sen vuoksi, että kalojen totaalinen häviäminen Pikkalasta on ikäänkuin vieroittanut minut keväiseltä kuhan kalastukselta. Etenkin merialueet olen jättänyt kuhien osalta tämän vuoden kalastukselta parin reissun osalle. Ehkäpä olisikin viisainta antaa kuhille merialueilla pidempi rauhoitusaika. Mielestäni touko-kesäkuun mittainen totaalirauhoitus kutupaikkojen läheisyydessä olisi tervetullut lisä Suomalaiseen kalastuskulttuuriin. Järvikuhia olen kuitenkin käynyt katsastamassa muutaman kerran. Pienemmät järvet ovat kuhanjigaajan valinta kevätkaudelle. Mielessäni väijyy vieläkin se hiljainen hetki kun v-shad jigi pomppasi ulos jättikuhan suusta. Onneksi kyseisen kalan tartuttaja ei istu tässä koneen ääressä tarinaa kirjoittamassa. Hei Pete, oletko jo selvinnyt menetyksestäsi? Katseleppa kuvaa suurehkosta kuhasta tuossa vierellä. Vaikka kuha onkin sangen suurikokoinen , niin oletettavasti menettämäsi kala voisi olla tuon kalan äiti.

Taimenkausi välisaariston osalta avattu . Alkukevään säät koettelevat ajoittain retkeileviä , intohimoisia seikkailukalastajia toden teolla. Ensimmäinen pari viikkoa sitten toteutettu taimentapahtuma oli  avauspäivien osalta kuin parastakin kevätkalastusta. Kalat löydettiin siten, että osa kaloista uiskenteli varsinaisilla kevätpaikoillaan, matalien lahtien kivikoissa. Toinen osa kaloista oli puolestaan edelleenkin syvänteiden reunoilla. Tällaiset suoraan syvää , suojatonta vettä lähellä olevat kalapaikat luonnehdin enemmäkin syys-ja talvipaikoiksi. Silloin kun kalat ovat hajallaan erilaisissa elinympäristöissään tarvitaan oppailta nopeita siirtymiä. Kalastimmekin edellä mainitun tyylisiä alueita lähes vuorotellen. Kuten meritaimenkalastukseen yleensäkin, myös tällä kertaa pääsimme todistamaan sen tosiasian ,että ilmaan hyppivää kalaa on vaikea hallita. Mikäli kala vielä samanaikaisesti ui kohti venettä kovalla vauhdilla loikkien ilmassa alvariinsa on kalamiehellä tekemistä. Hyvin usein nämä ilmassa viihtyvät veijarit onnistuvat ravistelemaan vieheen suupielestään ansaiten siten oman vapautensa. Kalamies jää tuijottamaan vieheensä koukkuja sekä pohtimaan vapansa joustavuutta.
Kahden ensimmäisen päivän jälkeen heräsimme aamulla hirvittävän kovaan tuuleen. Myös ei toivottu lumipeite värjäsi maan kylmän valkoiseksi hankaloittaen kaikkea veneilytoimintaa. Yritimme toki kalastaa vielä varsinaisissa extreme-olosuhteissakin, mutta lopulta sitten vetäydyimme mökin suojaan odotellen kelien paranemista. Tällä kertaa kelit pysyivät huonoina, mutta lohikalastukseen perehtyneet tietävät sen, että kaikki päivät eivät ole muutenkaan ottipäiviä.
Seuraava taimenreissu oli kahden viikon kuluttua edellisestä. Jännityksellä odottelin miten säätilat tulevat tällä kertaa heittokalastajia suosimaan. Matkatessamme saaristolautalla kohti määränpäätä meri oli hyvinkin houkuttelevan ja kalastukseen soveltuvan oloinen. Onneksemme kelit pysyivät suhteellisen suotuisina tällä kertaa koko nelipäiväisen vierailumme ajan.
Missä kalat?

Avauspäivämme oli tarkoitettu alunperin siian onkimiseen rannalta. Lauttamme oli perillä siten, että aikaa onkimiseen ennen pimeää olisi vain kolmisen tuntia. Päätimme kuitenkin nopeasti jo lautan saapuessa satamaan käyttää tämänkin ajan meritaimenen kalastukseen. Tämä lähinnä sen vuoksi, että jos ne kelit kuitenkin muuttuvat huonommiksi. Vene oli nopeasti valmiina vesille ja pian olimmekin jo kalastamassa  ulkosaariston suojaisimpia lahtia. Ei nykäystäkään mistään. Viimeinen ajattelemani kalapaikka oli tuulelta lähes suojassa oleva syvän veden lähistöllä oleva kiviriutta. Tämä itään päin aukeava rakkoleväkivikko oli vetänyt puoleensa ainakin kaksi taimenta joista toinen päätyi veneeseemme asti kuvattavaksi. Reissu oli siis alkanut sangen lupaavasti. Seuraavana päivänä tästä sitten parantamaan, ajattelin. Mikäli tuossa ajassa löytäisi kaksi taimenta voisi kokonaisesta aurinkoisesta kevätpäivästä odottaa paljon enemmänkin.

Aaamiaisen jälkeen aloitimme kalastuksen suojaisemmista sisälahdista. Vaikka heitimme ja heitimme paikkaa vaihtaen emme saaneet kontaktia kaloihin. Yritimme useitakin plotattuja taimenpaikkoja sekä viime vuoden kevätkalastuksessa oivallisiksi osoittautuneita sisälahtia vaihtaen vieheitä laidasta laitaan. Tyhjää täynnä. Missä ihmeessä ne kalat ovat, ajattelin. Onnistuvatko ne kuitenkin piiloutumaan minulta täysin? Ei seurioita eikä "hiippreita". Ei napsuja, nykyjä sen kummemmin kuin pukkauksiakaan. Ankkuroituani veneen jälleen kerran tyhjään kevätpaikkaan päätin mennä vielä suojaisimpiin lahtiin. Nyt alettiin puhua jo lähes haukiluokan sisäpesistä. Halusin löytää vielä lämpimämpää vettä ja alueen jossa syvältä tuleva kylmä vesimassa ei pääsisi muiodostamaan minkäälaisia virtauksia veteen. Sormeillessani plotteria havaitsin viime vuodelta yhden kalamerkin hyvinkin kaukana tähän asti kalastamistamme paikoista. Kun kysymyksessä oli vielä paikka joka ei viime vuonnakaan suurempia kalaparvia kerännyt olin jättänyt sen vähemmälle huomiolle.

Saavuttuamme alueelle tunsin poskillani hivenen lämpimämpää ilmaa. Myös veden väri oli täydellinen ja mieto tuulikin ainoastaan paransi tunnelmaa. Ihmettelin ääneen, että miksi emme onnistuneet täällä viime vuonna paremmin. Artsi puolestaan vastasi siihen sanomalla, että täällä haisee kala. Veneemme oli lipunut ainoastaan muutaman metrin kunnes ensimmäinen meritaimen vilahti uistimen perässä. Kaveri huuteli keulasta, että ankkuroisimme veneen siihen, mutta itse halusin vielä jatkaa lipumista. Lähes välittömästi keulasta kuului tuttu nyt on, huuto. Kala ilmassa yhtenään. Huomasin kuitenkin kalan väristä, että kysymyksessä ei ollut taimen. Reilu kilon painoinen kirjolohi. Hyvä ruokakala ajattelin. Oranssiselkäinen gladiaattori- viehe on aiemminkin ollut kirjolohien mieleen. Kaverien piiskatessa rantakivikkoa heitin itse ohjaamisen lomassa vieheeni kohti selkävettä. Uistimen pudptessa vedenpintaan sitä revittiin ja tökittiin useamman kalan voimin eri suuntiin. Hetkeä myöhemmin yksi kaloista jäi koukkuun kiinni. Kelatessani vieheessä kiinni olevaa kalaa lähemmäksi huomasimme valtavan kalaparven seuraavan tapahtumaa. Hivenen pienemmistä kaloista kauempana näytelmää seurasi suurikokoinen, arviolta neljäkiloinen meritaimen. Nostaessani kalan veneeseen muut kalat suuntasivat uintinsa veneen ympärille. Pian alkoivat vavat taipua toden teolla. Sekaparvissa oli niin kirjolohia kuin meritaimeniakin. Alamittaiset meritaimenet vapautimme varovasti kirjolohien päätyessä ruokapöytään. Harmiksemme havaitsimme isojen kalojen olevan jälleen kerran  pienempikokoisia älykkäämpiä. Muutaman isomman kalan saimme vieheisiin nappaamaan, mutta emme onnistuneet niitä saamaan kuvattavaksi asti. Tällaisessa "akvaariokalastuksessa", missä koko tilanteen tartutuksesta lähtien pääsee näkemään on kyllä nautittava, vaikka isommat kalat ei veneeseen asti päätyisikään. On silti sanottava, että tilanteet joissa useampi yli 60 senttinen meritaimen samanaikaisesti viehettä seuraa kohti venettä ovat kiusallisia. Emme yksinkertaisesti keksineet millä olisimme näitä veijareita huiputtaneet. yhdessä vaiheessa kokeilimme jopa siikaonkea saadaksemme aikaiseksi mahdollisimman suuren hässäkän, mutta silläkään emme kaloja saaneet.
Lopulta päivän kalasaalis oli jo sen verran suuri, että päätimme suunnata ruokailun pariin.

Seuraavana päivänä aloitimme kalastuksen eri saaresta ja eri kalastusluvalla. Kalastimme tuttuja, aiemmilta vuosilta saalisvarmoja alueita ilman minkäänlaista tulosta. Lopulta kävimme vielä yhdessä haukipaikassakin etsimässä taimenta, tai mitä tahansa kalaa, mutta emme onnistuneet. Lopulta ajattelimme mennä katsomaan mikäli eiliset nähdyt suurtaimenet olisivat vielä asemissaan samalla suojaisella lahdella. Ankkuroituani veneen huomasimme pian joidenkin kalojen pintovan heittoetäisyydellä. Vaikka kalat olivatkin aktiivisia niiden ruokahalut vieheitä kohtaan olivat huonot. Kesti oman aikansa ennenkuin ensimmäinen kala ampui kiinni. Pyristelevä kala aktivoi muutkin kalat otilleen ja siten sama ralli oli päällä kuin edellisenäkin päivänä. Kalat vaativat kuitenkin aktiivista vieheen värin vaihtoa. Mikäli jokin väri oli jo moneen kertaan nähty eivät kalat siihen ottaneet. Toinen keulamiehitösrämme, Janne kalasti kuitenkin uskollisesti pienellä 20 grammaisella punamustalla gladiaattorilla. Yksi pitkistä vieheen pudotuksista osui kohdalleen jolloin arvioitu nelikiloinen kirjolohi ampui siihen kiinni suunnaten välittömästi ilmojen tielle. Lyhyessä siimassa poukkoileva kala osasi kyllä metkunsa hyvin ja vapautti itsensä koukuista varsin nopeasti. Taas menetimme suurimman kalamme. Tämän jälkeen näimme vielä useita isompikokoisia kaloja ja itsekin pudotin yhden todella harvapotkuisen isomuksen. Aina ne isot eivät vaan tule maaliin asti. Se ,että niitä pääsee näkemään ,yrittämään ja pelkästään se, että tietää niitä siellä olevan on kuitenkin se tärkein asia.
Viimeisen päivän aamuna tuuli oli kääntynyt pohjoisen puolelle. Kalastus vaikeutui huomattavasti , jolloin kalat ainoastaan yhtä Artsin saamaa pienehköä taimenta lukuunottamatta ainoastaan näykkivät ja seurailivat vieheitä. Tuulen yltyessä myös vesi alkoi alueella sekoittua. Isomukset olivat vielä paikalla ja eräänkin kerran useampi yli kaksikiloinen taimen pyrähti veneemme viereen gladiaattorien kiinnostamina. Lopulta hyväksyimme sen, että suurempien taimenten saantiin annettiin tällä kertaa hyvät mahdollisuudet, mutta emme onnistuneet niitä käyttämään hyväksi. Lakki pois päästä, kumarrus merelle päin ja ensi kerralla uudestaan.

Reissun huvittavi hetki koitti tällä kertaa toisen kalastuspäivän jälkeen. Meiltä kyseltiin puhelimitse kuvia kaloistamme, jolloin Janne päätti lähettää vastaukseksi kuvan siianpyynnin yhteydessä saamastamme simpusta. Täytyy sanoa, että oli varsinainen osu ja uppos lähetys, koska tämän jälkeen Jennen puhelimeen tuli kuvia ihan eri luokan simpuista. Ja kaikilla oli niin mukavaa....
Välisaaristo ja meritaimenet jotka minua nöyryyttivät: I"ll be back.

Syyskalastus 2013
Vuodet eivät ole veljeksiä. Kalapaikat muuttuvat siinä missä alueiden kalastokin. Sain ikävällä tavalla  konkreettisesti havaita rysäkalastuksen vieneen suuren osan isommista hauista mukanaan Inkoossa. Vaikka Inkoo onkin suurehko alue kalastaa, tiettyjen alueiden vuosikierto ja kalojen liikkeet ovat tulleet tutuiksi jo niin monen vuoden takaa, että havaitsin varsin pian jotain olevan vialla. Tämän vuoksi hauenkalastusmatkani suuntautuivat taas kauemmaksi kotikunnastani. Huomasin myös, että autoni trippimittarin kilometrit alkoivat olla kohtuuttoman suuret silloin kun puhutaan laadukkaasta hauenkalastuspäivästä. Toki näitä laadukkaitakin alueita on vielä olemassa, mutta nykyisellä isorysien ilmestymistahdilla Suomalainen hauenkalastus kuolee ikävä kyllä muutaman tulevan vuoden aikana. Samalla saavutetaan vesistöissä tilanne jossa petokalojen puute aiheuttaa enenevissä määrin kalatauteja. Tämä siitä syystä, koska ensiksi sairastuneita pieniä kaloja ei enää poistu petokalojen toimesta normaalina ravintona. Harmillista todeta, että Suomalainen kalatalous on todellisten amatöörien käsissä. Hyvä veli verkosto toimii siten, että 99% intressialueella toimivista jäävät lehtereille soittelemaan.

Vaikka kotivedet ja vähän niiden reunavedetkin alkavat olla tyhjäksi kalastettuja edellyttää oppaana toimiminen tietämystä siitä missä petokalat oleskelevat. Onnekseni olen mennä vuosina tutustunut niin laajasti vesialueisiin että vavat edelleen taipuvat kalastusmatkoillani. Hauenkalastuksen osalta kulunut vuosi jäi kauaksi edellisestä niin kalojen kokoluokan kuin määränkin suhteen. Yli metrisiä haukia vieraili veneessäni yhteensä 14 kappaletta. Näistä kaloista suurin osa päätyi saaliiksi kevät/kesäkalastuksen aikana. Syksykalastuksen vaisuus selittyy pitkälti sillä, että suurin osa kalastuspäivistä vietettiin meritaimenta kalastettaessa.
 Kuhan-ja ahvenen kalastuksessa oli puolestaan positiivisia merkkejä näkyvissä. Ahventa saatiin ihan kuulopuheidenkin kautta kohtuullisen hyvin tänä vuonna ympäri Suomenlahtea. Ahvenmäärät ovat lisääntyneet hyvässä tahdissa kirkastuneiden vesien myötä. Tämä näkyy myös siinä, että erittäin hyvälaatuista rakkolevää löytyy nyt ympäri saaristoa. Suurahvenia onnistuimme tätäkin vuonna pyytämmän jonkin verran. Kirkkain tähti oli tietysti alkukesän 49,5 cm kutenut ahven, joka pysäytti digimittarin numerot 1.6 kg:n kohdalle. Yli 40 cm. ahventa saimme saaliiksi kolmelta eri merialueelta, joten kyseiset kalat kyllä kasvavat melkoiseen mittaan mikäli kalastuspaine ei muodostu liian suureksi. Tämä olisikin hyvä muistaa aina silloin kun ahvenen kalastus on helppoa. Kaikki oppaat suosivat vastuullista kalastamista joka perustuu siihen, että saaliiksi otetaan sen verran kalaa kuin mitä kerralla syödään.

Kuhien pyynnissä keskityimme mitä suurimmassa määrin kalastamaan alueilla joissa kaloja ei juurikaan tarvitse mittailla. Silloin kun kuhien keskikoko alkaa lähentelemään 55 senttiä on kuhan heittokalastus jigeillä parhaimmillaan. Itse pidän merialueella suurkuhan mittana 65 senttiä. Näitä vauraampia yli kuusvitosia kertyi kauden aikana reilusti toistakymmentä kumihavashaavini kannateltaviksi. Tällaisen isomman kuhan pettäminen jigillä on aina osoitus monesta onnistuneesta asiasta. Jigipään paino, vieheen koko- ja väri, perukkeen paksuus, kalapaikan valinta, ankkurointikulma sekä ennenkaikkea onnistunut vastaisku ja tartutus ovat yksityiskohtia joiden on oltava kohdallaan tapahtumassa. Kun kalaa sitten irrotellaan koukusta kaikki saattaa tuntua helpolta. Olisikin mukava tietää kuinka usein suurkuhat hylkäävät vieheen juuri sen vuoksi kun jokin edellä mainituista asioista ei vaan kalaa sillä hetkellä miellytä.

Todettakoon vielä, että näitä niin sanottuja suurkuhia otimme ravinnoksi kauden aikana kaksi kappaletta. Toinen kaloista sai jonkin sydänkohtauksen tai vastaavan eikä vain suostunut uimaan kohti syvyyksiä useita minuutteja kestäneestä elvytyksestä huolimatta. Tämä sairas yksilö palautti silloin mieleeni Lohjanjärvellä veneellä yliajamani kuhan. Myös tätä valtavaa suurkuhaa pyrimme elvyttämään uintikuntoonsa useita minuutteja kuvaamisen jälkeen. Suru kuhajärkäleen menehtymisestä käsiini silloin oli todella koskettava eikä tunnetila varmastikaan täysin koskaan unohdu. Toisen tämän kauden aikana saaliiksi päätyneen kuusvitosen  kohtalo oli puolestaan päätyä uuniin ja sukutapaamisen juhlapöytään. Siihen ei ole paljon sanottavaa. Valikoivaa kalastusta harjoitettaessa pyrimme aina ottamaan saalista sen verran kuin tarvitsemme ja joskus ravinto saattaa koostua isommastakin yksilöstä. Tuona kyseisenä päivänä vapautimme monta normaalin kokoista ruokakalaa, joten eräänlaisessa tasapainossa kalamäärien suhteen pysyimme hienosti.

Syyskauden ykköskala.
Kaiken takana on taimen, joka ihanasti ravistaa. Jota kukaan ei voi vastustaa, hei nyt mä sanon sen.......
Mennyt syksy ja alkutalvi oli pitkästä aikaa suosiollinen taimenen kalastukselle lähes koko rannikolla. Heti alkusyksyn merkit ja juorut kertoivat, että nyt on taimenten vuosi. Ikäänkuin jatkumona loisteliaasti sujuneelle taimenen kevätkalastukselle saimme siis vielä antoisan syksynkin. Mikäli vielä tämän syksyn nippa nappa alamittaiset taimenet jäävät rannikollemme saattaa tuleva kevät olla todella kalaisa. On kuitenkin muistettava, että taimenen alamitta muuttuu siten, että alle 60 cm kalaa ei saa mukaansa ottaa. Siitä huolimatta uskon vahvasti tulevaan kevääseen.

Omat järjestetyt taimenretkeni suuntautuivat tänä syksynä Porkkalan, Porvoon, Loviisan sekä Ahvenanmaan vesille. Porkkalan kalastus oli suhteellisen saalisvarmaa kalastusta, vaikka tänä syksynä emme varsinaisia suurkaloja onnituneetkaan alueelta narraamaan. Paikalliset alueita lähes päivittäin sahaavat taimenaktivistit kertoivat varsinaisia suurpetoja luotojen tuntumissa kuitenkin oleskelevan. Kuulin tarinoita yli 20 minuuttia kestäneistä väsytyksistä kuin oienneista taimenkoukuistakin. Nämä asiat juuri tekevätkin taimenkalastuksesta niin jännittävää. Päivän käsikirjoitusta ei voi edes arvailla kalaan lähdettäessä.

Loviisan ja Porvoon taimenapajat olivat puolestaan pitkälti samanlaisia kuin aiemminkin. Pientä taimenta saimme saaliiksi niilläkin reissuilla jolloin tuntui siltä, että tänään ei todellakaan ole mikään purupäivä. Taimenen heittokalastus on harrastuksena lisääntynyt itäisellä Suomenlahdella ilahduttavasti. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että tällaiset vaativammatkin kalastusmuodot ovat löytäneet lisää harrastajakuntaa.

Suurin osa taimenpäivistäni vierähti kuitenkin Ahvenanmaan maisemissa. Nopeahkosti saavutettava saaristo on hyvinkin kalaisa ja alueen heittopaikat ovat yleensä visuaalisesti häkellyttävän kauniita. Myös saariston eläimistö luo oman lisänsä karuun maisemaan.
Syyskalastus sopii erinomaisesti juuri Ahvenanmaan tyyliselle alueelle. Joskus kelien ollessa haastavat on vain katsottava tuulen suuntaa ja hakeuduttava sektoreille jotka ovat ainakin osittain suojassa kovimmalta myräkältä. Tuulen kääntyessä myrskyn puolelle on tyypillistä, että kaloja ei tarvitse enää juurikaan etsiä tuulen puolelta, vaan parhaat ottipaikat löytyvät jonkinlaisten suojasaarten tai suojaavien kivikoiden takaosasta.
Ahvenanmaalla on myös mukava kalastaa sen vuoksi, että seisovien pyydysten määrä on todella pieni. Joissakin sisäsaariston uumenissa saattaa nähdä yksittäisen siikaverkon pyytämässä. Tällainen kotitarvekalastus on karuissa olosuhteissa enemmän kuin sallittua. Välisaaristossa kuulin paikallisilta, että kalaa saadaan verkoilla sangen helposti, joten suuremman verkkomäärän asettaminen pyyntiin ei ole perusteltua. Ja sitten vielä ihmetellään miksi minä alvariinsa juoksen siellä Ahvenanmaalla.

Ahvenanmaan taimenkalastus on ollut myös numeroiden valossa tuottoisaa. Kalapäiviä on kevätkalastus mukaanlukien kertynyt reilusti päälle kahdenkymmenen. Varsinaisia nollapäiviä on kuitenkin napsahtanut vain yksi. Tämäkin oli oikeastaan ansaittua, koska kysymyksessä oli uuden alueen ensimmäinen syksypäivä. Pari päivää myöhemmin kala-alueen löydyttyä tapahtumien määrä olikin jo valtaisa.

Taimenvieheistä.
Aikoinaan tein erä-lehteen testin rannalta heitettävistä meritaimenvieheistä. Kyseiseen testiin tilasimme paljon myös sellaisia vieheitä joita ei silloin ollut lainkaan Suomen markkinoilla. Erilaiset nokkalevyttömät vaaput sekä magneettisilla ominaisuuksilla painotetut muovivaaput olivat silloin ihmeteltävinä. Valtaisan viehekirjon läpi käytyämme havaitsimme joidenkin vieheiden soveltuvan aivan erinomaisesti myös veneestä tapahtuvaan heittokalastukseen. Silloin ykkösketjuun kuuluivat sandgrävlingen, gladsax, flutterstick, storm wobbler sekä grizzly häxen. Muistan tuolloin häxenin tuotanto-ongelmat sekä hankalan saatavuuden. Osittain tämän vuoksi viehe ei aikonaan voittanut kyseistä testiä. Emme yksinkertaisesti saaneet riittävää väriskaalaa testattavaksi vieheestä joka olisi lehden testivoittaja. Jokin aika tämän jälkeen kerroin kalakaverilleni vieheen ylivertaisuudesta sekä hankalasta saatavuudesta. Kaveri innostui asiasta niin, että aloitti kyseisen tyyppisen vieheen tekemisen. Nyt näitä supervieheitä , joilla suurin osa minun kalastusmatkojeni taimenista on saatu löytyy onneksemme myös kalastustarvikeliikkeistä.
Jaa että mikä se viehe sitten on? Arvauksia mallista, väristä ja nimestä saa heitellä vaikkapa facessa jos siltä tuntuu. Nyt tämä poika lähtee valmistautumaan seuraavaan rysävapaaseen maahan kohdistuvaan taimenmatkaan. Nyt äkkiä taimenkalaan. Jollei joulupöydässä ole punalihaista itse pyydettyä taimenta on kalastusopas pinteessä, sano Jamesson kun callewiinaa siemaili.

Kesäkalastus 2013

Kaikkien aikojen intiaanikesä on takana. Uskomaton aurinkoisten ilmojen jatkumo, joka ei tuntunut millään loppuvan, vaihtui lopulta koleiden luoteistuulten kautta alkavaksi syksyksi. Kesän kalastus piti sisällään paljon järvikalastusta, suurehkoja kaloja sekä kalastusta miellyttävien uusien tuttavuuksien kanssa. Heinäkuun loppupuolella pitämäni heittokalastuskurssi itä-Suomen kalastusoppaille Kuopiossa oli puolestaan kuin lomaa itselleni mainioiden kalavesien äärellä.

Kalastusta lämpimässä vedessä.
Keskikesän kalastuksesta muovautui merialueen osalta jatkuvaa virtapaikkojen etsimistä. Kalat tuntuivat passivoituvan lähes täydellisesti sellaisilla alueilla joissa vesi ei liikkunut tarpeeksi. Kun vielä nousu-ja laskuvesien vaihtelu oli varsin vaisua ei suuremmille sisäselille juurikaan tarvinnut lähteä petokaloja narraamaan. Myös syvänteissä oleskelevat petokalat tuntuivat paastoavan edellä mainituilla alueilla. Muutaman saaliiden puolesta hyvinkin vaatimattoman iltapiston jälkeen hylkäsin suurehkon osan tutuista merialueiden kesäpaikoista suunnaten veneeni keulan kohti virtaavia salmia sekä alueita jotka ovat kauempana jatkuvasta seisovasta vedestä.

Keski-kesän tempokalastus merellä.
Minkälaiseksi muodostuu mukava keski-kesän kalapäivä? Vuosikausia kesäkalastusta harrastaneena ja kehittäneenä olen päätynyt siihen, että paras kesäajan kalapäivä on sellainen johon kuuluu paljon kulkemista  sekä suuri määrä erilaisia kalapaikkoja. Tällaisessa kalastuksessa on hyvinkin paljon etua siitä jos plotterissa on riittävä määrä kalarasteja. Keskikesän kalojen käyttäytymismalliin kuuluu ilmiö jossa vieheen koukkuihin kiinni jäänyttä kalaa seuraa lukuisa määrä lajitovereita, etenkin ahventen osalta. Valitettavasti ahvenparvet hajoavat nopeasti ympäri venettä jolloin parhaan tuloksen saavuttaa heittämällä vain muutaman heiton. Tämän jälkeen matka jatkuukin kohti seuraavaa ruohojen ja kivikkojen muodostamaa kalojen suoja-aluetta mihin sitten jokunen heitto taas heitetään.
Kuhien kalastus oli parhaimmillaan matalahkossa, virtaavassa vedessä merialueilla. Virtapaikkojen etsinnän osalta auttaa ainakin jos tietää alueita jotka eivät jäädy kovin nopeasti talvella. Valitettavasti tällaiset, usein kapeahkot  merimerkein varustetut väylät ovat keskikesän aikaan hyvinkin vilkkaita veneliikenteen osalta. Tämän saimme havaita myös erään Ukrainalaisryhmän kanssa kun eräs innokas kaveri sai taatusti kauden suurinpansa siimansa päähän. Lähes kymmenmetrinen flipper-hyttivene ei juurikaan piitannut kireällä olevasta kelan jarrusta eikä jäykähköstä vavastakaan ollut saaliin väsyttämiseen.
Haukien kesäkarkelot olivat samalaiset kuin aina ennekin keskikesällä. Määrät ruovikkojen lähettyvillä ovat suuria ja aktiivinen pikkuhaukiin keskittyvä kalastaja saa päivän aikana väsytellä kaloja tuon tuostakin mikäli on tyytyväinen siihen, että isomukset eivät samoilla paikoilla oleskele. Isomuksia hamuava puolestaan etsii jyrkkiä kivikkoisia rinteitä ja on valmis kalastamaan jopa yli kymmenen metrin syvyydestä. Pienen poikkeuksen keskikesän hauenkalastukseen toi elokuun hivenen viileämpi ajanjakso jolloin kylmä vesi kumpusi ulompien kaislikoiden läheisyyteen. Silloin osaavat haukimiehet kampesivat jopa yli kympin kaloja veneisiinsä. Itse kävin tutustumassa viileään veteen pariin otteeseen siten, että metrin raja ylittyi komeasti. Paras tilanne oli kuitenkin kun kalastimme kaverini kanssa erästä syvänteen reunaa. Heitettyäni uuden lippa/jigiviritykseni kaislikon reunaan tunsin välittömästi kuinka pienehkö hauki nappasi kiinni. Samassa yhteydessä keskittymiseni hajosi kun veneen vieressä toisella puolella suurehko kala hyppäsi ilmaan. Kun seuraavaksi katsoin kohti pienen kalan vääntämää vapaani mieleni täyttyi kysymysmerkeistä. Arvioinko noin väärin kalan koon tärpistä, ajattelin. Sitten alkoikin valtaisa väsytystaistelu. Jokin suuri joka veti ei halunnut nähdä minua, ajattelin taas. Kovan tempomisen jälkeen valtaisa hauki näyttäytyi ensi kerran. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun havaitsin savagen haavini olevan liian pieni Suomalaiselle kalalle. Sanoin kaverilleni, että älä laita haavia vielä veteen, koska kala on otettava pujottamalla haavin havakseen. Seuraavaksi kala tuli aivan kuin kiusaa tehdäkseen aivan veneeni viereen. Valtaisia peto jonka ylös nostamiseksi täytyisi omata itämaisen presidentin voimat ajattelin. Pian tämän jälkeen Inkoon vesien kiistaton hallitsija sukelsi syvyyksiin. Tunsin kuinka vavastani hävisi järkäleen muodostama paine, mutta jäljelle jäi kuitenkin jotain. Kelattuani ylimääräisen siiman kelan puolalle vedestä nousi noin kiloinen rusikoitu hauki. Ilman suomuja oleva verinen, täynnä viiloja oleva syöttikala oli kuin rutkasti hävityn jalkapallo-ottelun tsempparipalkinto. Suurhauki oli siis nielaissut hauen kokonaan yhdellä imaisullaan. Tämän vuoksi tilanteessa oli jotain outoa. Olen ollut lukemattomia kertoja tilanteessa jossa hauki on pidellyt vieheessä kiinni olevaa kalaa poikittain suussa, mutta että nielaissut kokonaan, ei koskaan aiemmin.

Järvien taika-aika.
Itä-Suomen järvet ovat kuhajigaajien keitaita. Heinäkuun kalastus Kuopion lähettyvillä parilla suurella järvellä osoitti , että jigaajat tulevat joskus suuntautumaan tosissaan järvi-Suomeen. Epäilen, että muistini syövereistä ei tule koskaan häipymään luotaimeni välittämä kuva kuhaparvesta joka piirtyi eteeni Itä-Suomessa.
Etelä-Suomen lähettyvillä suurilla järvillä paras jigausaika koitti perinteisesti heinä-elokuussa. Parhaat saaliit ja helpoin kalastus koitti silloin kun kalat oleskelivat 4-8 metrin syvyydessä. Syönnöskalaparvet saalistivat tositarkoituksella etenkin silloin kun tuulet puhalsivat niin rajusti, että veneen ankkurointi oli hankalaa.
 Järvien jigikalatus on tullut tosissaan kalamiesten tietoisuuteen. Niin vertikaali kuin heittojigaajatkin ovat havainneet kumikalojen toimivuuden kuhille. Tulevaisuudessa onkin keskityttävä enemmän vastuulliseen kalastukseen myös järvijigaamisessa. Pari, kolme mittakuhaa riittäköön saaliiksi jokaiselle kalamiehelle. Tällä tavoin myös seuraavien vuosien saaliit turvataan.

Uusia vieheitä ja uusia tuttavuuksia.
Erilaisten hauki- ja kuhavieheiden suunnittelu ja testaaminen on tänäkin kesänä vienyt suurimman osan vapaa-ajastani. Antoisaa työtä , mutta pienellä palkkiolla. Sitä kutsutaan tietääkseni kutsumustyöksi mikäli palkkio on pieni. Vähän niinkuin jotkin taiteilijat jotka saavat rajattomasti sählätä. He ovat puolestaan boheemeja. Omasta mielestäni olen myös sangen boheemi, ainakin sellaiseksi tunsin itseni peruutaessani evinruden potkurin viattoman volkkarin takaoven läpi. Tekevälle sattuu sanotaan...
Uusien tuttavuuksien kirjo on veneessäni ollut tänäkin kesänä  valtaisan hieno. Maailmalla menestyneiden Suomalaisten kirjo on vaihdellut autourheilun jäämiehistä jalkapallon päämiehiin. Havaisin ,että kalastusmatka antaa kiireisille maailmanmatkaajille heidän kaipaamaansa rauhaa. Havaitsin myös, että urheilijat ovat nopeasti oppivia kalatajia ja jäävät helposti "koukkuun " kalastukseen. Tuskin unohdan jäämiehen lausetta kun kysyin että tuletko uudestaan syksymmällä kalaan." Tulisin mielelläni", hän sanoi," mutta kun on koko ajan jotain testejä".

Kevätkausi 2013 Bluewhite Safari

Hurjan Ahvenanmaan taimenleirin jälkeen alkanut kotivesien kalastus alkaa kevätkauden osalta olla päätöksessään. Taimenkalastus päättyi osaltani varsin nopeasti helleaallon lämmetettyä vesistön kalastukseen arveluttaviksi. Toki lämpimistäkin vesistä taimenia rantautui saamamiehille, mutta asiakkailleni suosittelin muita kalastusmuotoja paremman saalisvarmuuden takia.
Kalastus jakautui hauen, ahvenen sekä kuhankalastuksen ympärille. Hauki tuntuu juuri tällä hetkellä kiinnostavan suurinta osaa Suomalaisista kalastajista. Osaltaan tämä varmasti perustuu suuren saaliskalan pyydystämisen mahdollisuuteen, mutta myös siihen, että hauki on vihdoin löytänyt reittinsä kalamiesten ruokapöytään. Tuore välittömästi verestetty hauki joka fileoidaan päivän päätteeksi on helposti kokkailtavissa luomuruuan ystäville.

Haukihommia.

Hauenkalastus oli kevään aikana pelkästään jigillä ja yhdellä koukulla tapahtuvaa kalastusta. Lukumäärät olivat ajoittain suuria, vaikka viimevuotisiin keskiarvoihin emme tänä vuonna kevätkalastuksen osalta yltäneetkään. Osittain tämä johtui myös pitkään jatkuneesta jääpeitteestä minkä vuoksi ennen kutua tapahtunut kalastus jäi huomattavasti vähemmälle viime vuoteen verrattuna. Myös hauen koon osalta jäi syyskalastukseen petrattavaa, vaikka metrin mitta rikkoutuikin 8 kertaa kevään aikana. Maagiset kymppikiloiset odottavat edelleen kalamiehiä , joten syksyn reissuille kannattaa tätä suurhaukea lähteä yrittämään. Jigikalastus on hieno vaihtoehto perinteisemmille hauenkalastusmuodoille. Parhaimmillaan kalastus on paikoissa joihin on kerääntynyt suuria määriä erikokoisia haukia. Usein muilla uistimilla ainoastaan raapaistaan pintaa saalistamalla aktiivisimmat kalat pois jatkaen matkaa saman tien. Jigeillä kalastettaessa suurten metrihaukien saalistamiseen vierähtää ajoittain aikaa, koska kalat saattavat aktivoitua vasta sen innostavimman väriyhdistelmän nähtyään. Tietysti varsinaisen haukikelin osuessa kohdalleen myös suuremmat veijarit innostuvat puremaan vieheeseen välittömästi sen nähtyään. Parhaimmillaan jigit ovat kuitenkin silloin kun hauet eivät osoita kaikista suurinta aktiivisuuttaan ainoastaan seuraillen ja näykkien perinteisiä
haukivieheitä.
Yksittäisistä haukitapatumista paras taisi olla Puolalaisten kalamiesten kolmipäiväinen vierailu. Tavoitteena oli alunpitäen hauen perhokalastus, mutta varsin pian huomasimme haukien lähteneen kaislikosta kohti selkävesien kivikkomatalia. Perhot vaihtuivat jigeihin tällä kertaa tilanteen pakosta. Haukien lukumäärä oli suuri ja kirjasin +5kg:n haukia käyneen kahdessa veneessämme 24 kappaletta. Jostain syystä uskon puhelimen soiva Puolan suunnasta uudelleen varsin pian.

Ahventen kevät.

Jostain kumman syystä olemme tänä keväänä onnistuneet tartuttamaan normaalia suuremman määrän isokokoisia ahvenia. En itse usko ahvenkantojen yhtäkkiä parantuneen niin hurjasti että kiloisia ahvenia voisi ottaa tavoitteekseen joka reissulla. Uskon kuitenkin, että suurahventen tavoittaminen onnistui nyt normaalia kevättä paremmin lämpimien vesien takia. Oman lisänsä ahventen saavutettavuuteen toi luonnollisesti hauen jigikalastus. Ylimääräisenä bonuksena kilon molemmin puolin olevia ahvenia päätyi veneeseen lukuisia kappaleita.Vaikka vaihdoimmekin jigejä ottaessamme ahvenet kohdekaloiksi saimme vahinkoahventen osalta arvokasta tietoa niiden syönnösalueista sekä ottiajoista. Suurahvenia ei kovinkaan usein saada sattumalta, vaan niiden saalistamiseen pitää keskittyä aivan kuten muidenkin kalalajien osalta. Suurin ahven oli pituudeltaan huimat 49.5 cm. Painoltaan c/r kalaksi päätynyt isomus oli 1,6 kg. Ennen kutuaan kala olisi hätyytellyt jopa 2 kilon rajapyykkiä, jolloin olisimme voineet uskotella kalan päätyvän jopa suurimman meriahvenemme listoille. Kaikki kunnia suuresta ahvenesta kuitenkin kalan pyytäjälle, Ninni Kavonille joka tilanteessa tiesi mitä pitää heittää ja mihin suuntaan.

Kuhan alkukausi.

Varsinainen kuhankalastuksen huippusesonki on vasta tuloillaan, mutta joitakin onnistuneita kuhajigausretkiä on takana keväänkin osalta. Merellä tapahtunut kuhanjigaus oli parhaimmillaan ennen kutua toukokuun viikoilla 19-20. Joitakin suurempia kuhia väliltä 65-75 cm kävi katsomassa kaisla-venettäni myös sen sisäpuolelta, mutta yli 80 cm kaloja emme kevään aikana onnistuneet jallittamaan. Tämän jälkeen kuhat siirtyivät kutupaikoilleen merialueilla jolloin käytännössä lopetin näiden kalojen pyytämisen keskittyen kalastamaan kuhia järviltä sekä muita kalalajeja merialueita. Mereltä saatiin kuulemani mukaan varsin hyvin kuhaa vielä ennen rauhoitusajan (monilla paikoilla kesäkuu)alkuakin, mutta omalta osaltani en halunnut kalastaa kutupaikoilta kutevia kaloja vaikka laki olisi sen sallinutkin. Hieman kyllä ihmetyttää se, että kuhaa kalastetaan kutupaikoilta kutuaikaan oppaidenkin toimesta alueilla joilla on voimassa alkava kuturauhoitus. Mikäli kuhat aloittavat kutunsa toisin kun säädetyt rauhoitukset ajoitustensa osalta osoittavat voisivat kalamiehet  noudattaa ns maalaisjärkeä kalastuksen suhteen. Mikäli kuhat ovat kudullaan alueiden ensisijaisilla kutupaikoilla olisi järkevää kalastaa kuhaa vähempiarvoisilla alueilla. Kun perehdytään tarkemmin kalojen liikkeisiin voimme kalastaa kuhia myös alueita joilla ne eivät ole kutemassa. Nämä perusasiat olisi hyvä opetella kuhankalastuksessa kun ollaan kutuajan lähettyvillä saalista
hakemassa.
Kohti keskikesää.
Kuhankalastuksen huippusesonki järvillä on alkamassa. Kutunsa suorittaneet kuhat lähtevät syönnökselleen jolloin nälkäisiä kuhia on helposti kalastettavissa. Kaikki järvet eivät kuitenkaan ole valtavan hyviä kuhajärviä. Jotkut järvet ovat puolestaan hirvittävän oikukkaita antaen kalaa miten sattuu. Juuri kun tuntuu siltä, että nyt minä osaan tämän järven tuleekin takapakkia. Tämä ehkä on kuitenkin koko harrastuksen suola. Mikäli aina tietäisi saavansa kalaa jännitys harrastuksesta häviäisi varsin nopeasti. Oppaana toimimisen kautta olen kuitenkin pyrkinyt selvittämään juuri näitä hankalia tilanteita. Miksi jostakin kyseisestä paikasta ei saalista kerry vaikka pitäisi? Johonkin ne kalat ovat menneet. Mihin? Siihen pyrin antamaan vastauksia taas heinä-elokuun aikana, joten tervetuloa Bluewhite Safarin järjestämille kuhareissuille.

Taimenleiri, Ahvenanmaan välisaaristo

Huikea avovesikauden varsinainen avaus takana. Kahdella kaisla 550 veneellä toteutettu taimentapahtuma oli  ehkäpä mieleenpainuvin rajavesiemme sisäpuolella tapahtunut kalastusretki. Kelit olivat koko 9 päiväisen kalastuksen aikana suosiolliset. Mitään ylitse muiden olevaa hurjaa syöntipäivää emme olleet todistamassa, mutta kalastuksen tasaisuus yllätti positiivisesti. Ainuttakaan päivää ilman pilkkukylkistä lohikalaa emme olleet kokemassa. Meritaimenen kalastus on yleisesti ajateltu sellaisena kalastuslajina jossa ajoitusten ja tuurin on oltava kohdallaan mikäli saalista olisi saatavissa. Tällä kertaa taimenta löytyi mitä ihmeellisimmistä paikoista. Milloin kaislikosta  ja milloin kivikosta. Haasteen kalastukselle muodosti lähes päivittäin vaihtuva tuulen suunta. Juuri kun tuntuu siltä, että homma on hanskassa ja kalastuksesta ollaan tietävinään jotain huomataankin että ei tiedetä mitään. Taas on löydettävä uusi kalastusalue. Tälläkin kertaa kalastusalue löytyi kertaalleen sellaisesta paikasta joka oli jo aikaisemmin heitetty ja havaittu taimenten osalta tyhjäksi. Haukipaikka, sanottiin toisillemme ja jatkettiin eteenpäin. Kolme päivää myöhemmin taimenparvet olivat vallanneet paikat .

Mitä ovat hiipparit?
Meritaimenen heittokalastajat ovat täällä pääkaupungin lähistölläkin tottuneet siihen ,että ajoittain taimenet vain seurailevat vieheitä. Yleensä pääsemme näkemään vilaukselta kalan viime tingassa ennen kuin olemme nostamassa pyydintä kohti uutta heittoa. Mitä sitten onkaan tehtävissä kun näemme kalan seuraavan viehettä noin kolmekymmentä metriä ennen venettä? Tämänlaisen akvaariokalastuksen veneestä leopardikuvioista pohjaa peilaten mahdollistavat kevätpuhtaat Ahvenanmaan vedet. Pudotus, nopea kelaus ja muut tutut rituaalit läpi käytyämme huomaamme että kalat eivät hyväksy vieheitä. Joskus tietysti onnistaa, mutta näkökalastuksessa on vaikea säilyttää malttia etenkin viehettä pudoteltaessa. Usein pudotukset jäävät liian lyhytaikaisiksi jolloin kala ainoastaan koppaisee viehettä. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista oli Peten viehettä seuranneet kaksi taimenta. Pienempi menetti mielenkiintonsa varsin nopeasti, mutta isompi reilun kolmen kilon kala ikäänkuin hypnotisointui Peten kalastuksesta. Taimen oli iskevinään vieheeseen useita kertoja, perääntyen aivan viime tingassa. Lopulta kala jäi seuraamaan Peten pilkkimällä tehtyjä vieheen nostoja pyörien rauhattomasti veneen ympärillä. Aikansa meitä viihdyttäen kala häipyi maisemiinsa jolloin Pete totesi taimenten olevan ihme hiippareita. Tämä nauratti tilanteessa kovasti ja otimmekin hiippari- sanan viralliseen käyttöömme. Hiippareita näkyi jokaisena päivänä. Minullekin sattui yksi heitto jolloin uuden forelli- gladiaattorin perässä uiskenteli kolme komeaa, lähes kolmen kilon hiipparia

Komeita meritaimenia.
Kaikille niille jotka ovat tottuneet mittailemaan taimeniaan 50 sentin alamittasysteemeillään voi kertoa, että en ottanut mittausvälineitä esille kertaakaan koko reissun aikana mitatakseni lakisääteistä mittaa. Kalojen keskikoko tuntuu välisaarisossa olevan eri luokkaa verrattaessa vaikkapa Porkkalan vesistöön. Kala olivat myös poikkeuksetta erittäin hyväkuntoisia kaikin puolin.Suurikokoisia kaloja pääsimme pitelemään siimojemme päässä useita kertoja. Kuten ensiluokkaiseen lohikalojen saalistamiseen kuuluu, niin meilläkin oli dramaattisia isojen kalojen viime hetken menetyksiä. Oli myös tärppi  jossa neloskoon gamakatsun koukku oikeni suoraksi. Ajoittain pääsimme tuntemaan suurtaimenten raivokkaan kovia vieheen runkoon suunnattuja tappoiskuja. Nämä tapahtumat eivät jätä mertsarimiestä kylmäksi. Suurimmasta veneeseen nostetusta taimenesta pääsi nauttimaan Artsi. Kala oli pituudeltaan 78 cm ja vaaka näytti tasan viiden kilon lukemaa.

Välisaariston taikaa.
Tämänvuotinen matkamme suuntautui akselille Sottunga, Seglinge ja Kumlinge. Kalastus on hivenen erilaista verrattaessa manner-Suomessa suoritettavaan kalastukseen. Hyvän näköisiä meritaimenpaikkoja on alueella rajattomia määriä. Suurin osa alueesta on kuitenkin täysin tyhjää, joten ilmaiseksi eivät kalat vieheiden päähän ilmesty. Ajoittain päivän aikana joutuu tekemään valtavia siirtymiä onnistuakseen saamaan liikettä vavan aihioon. Kuvaavaa heittopaikoille on myös joidenkin kalapaikkojen mataluus. Vene kopsahtelee kiviin tuon tuostakin ja itsekin jäin veneeni kanssa kiinni kivien väliin niin pahasti kahteen otteeseen, että oli hypättävä veteen irroittamaan kulkuneuvo matalikolta. Kivet ovat kuitenkin hyvinkin tasaisia ,laattatyyppisiä, joten suurempia vahinkoja ei hiljaa lipuvaan veneeseen päässyt tapahtumaan. En kuitenkaan suosittele alueella liikkumista suuremmalla veneellä tai ylipäätään kulkemista matalikoilla mikäli kovaa rutiinia veneen ohjailemiseen ei ole olemassa.

Saaliskalojen kirjo.
Vaikka pääsaaliskalamme olikin meritaimen vieheitä pureskelivat myös muutkin kalat. Suurin yllätys oli ehdottomasti vajaa kolmekiloinen merilohi, joka nappasi Vänskän gladiaattoriin sisälahden reunalta. Vertailtuamme kalaa meritaimeneen ja tarkasteltuamme pyrstön muotoa, pään muotoa sekä pilkutusta olimme kaikki yksimielisiä siitä, että kysymyksessä oli lohi. Muita vieheillä saatuja kaloja olivat hauet, kirjolohet sekä tietysti kolmipiikit. Siikaongella saimme siikojen lisäksi myös jokusen ahvenen.

Onnsitunut tapahtuma.
Oppaan onnistumisen kertoo yleensä tyytyväinen asiakas. Silloin kun reissu tilataan samalle paikalle seuraavalle vuodelle uudestaan saman tien voi kokea onnistuneesa. Tällä kertaa kaikki onnistui sen verran hyvin, että samat tyypit ovat vinguttamassa siimojaan välisaaristossa uudestaan taas ensi vuonna. Useampi kokenut kalamies rikkoi oman ennätyksensä meritaimenkalastuksessa leirillämme tänä vuonna. Saapa nähdä miten koukut oikenevat ensi kerralla ja miten korkealle viehe lentää taimenen suusta kun kalamies ja taimen taas kohtaavat välisaaristossa vuonna 2014.

jigikalastuspäivät

Yritykseni, BlueWhite safari oy tarjoaa nyt erinomaisen mahdollisuuden avovesikauden avaamiseen ja uutuusvieheiden testaamiseen. Ohjelmassa hauen ja kuhan jigikalastusta. Mikäli ihmetystä on herättänyt miten niitä useiden kymmenien haukien jigipäiviä toteutetaan kannattaa tulla paikan päälle.
Mitä tuloksellinen hauen jigikalastus vaatii? Mitä jigipäitä käytetään? Kuinka viehe saadaan tarvittaessa riittävän kevyeksi alle metrin vedessä?
Lähdöt inkoosta 21. 4 ja 11-12.5. Klo: 09.00 ja 14.00
Hinta 70 euroa/hlö sisältäen 3.5 tuntia hektistä kalastusta huippupaikoilla.

Veneeseen 3-4 hlöä kerrallaan. Paikalla myös mahdollisuus halpoihin viimevuotisten välineiden ostamiseen.

Talvikalastusta 2013
Talven pakottamana elämäntapakalastaja joutuu vaihtamaan heittokalastusvälineensä pilkkivapaan. Tänä talvena vaihto tapahtui todella yllättäin ennen pitkiä pohjoisen paukkupakkasia ja kovia pohjoispuolen virtauksia. Varsinaisen ensijäiden kalastuksen jätin tänä vuonna muille harrastajille keskittyen muiden töiden tekemiseen. Vuoden vaihteen jälkeen himo tuoreen paistetun ahvenen perään alkoi olla jo lähes sietämätön, joten jäälle oli päästävä. Paistiahvenet on mereltä suhteellisen helppo onkia ja huomasinkin haluavani päiväohjelmaani jotain muutakin onkimisen lisäksi Tänä vuonna päiväteemakseni muodostuikin eräänlainen jääkävely. Kävelin ahkioni kanssa pitkiä lenkkejä Pernajan, Inkoon, Espoon, Tammisaaren , Askaisten ja Kemiön vesillä. Meren jäällä käveleminen on oivallinen hyötyliikuntamuoto. Kun muutaman kilometrin kävelyn ohessa vielä kairaa useita kymmeniä reikiä jäähän on päivän liikuntatarpeet suoritettu. Kävelyn yhteydessä on oivalliset mahdollisuudet tarkkailla meren lahtien verkkopyyntiä. Joillakin alueilla verkkomäärät ovat olleet kohtuuttoman suuria. Ikäväkseni on todettava etenkin Inkoon kirkkolahden  verkkojatojen olleen  kohtuuttoman pituisia.  Ahkera jääkäveliä pääsee myös tarkkailemaan paremmin lahtien ahvenkantoja. Joiltakin luottopaikoilta ahvenet ovat tänä vuonna kadonneet, mutta kokeilemalla on löytynyt myös paljon uusiakin ahventen oleskelualueita. Kuvaavaa esimerkiksi helmikuun ahvenkalastukselle monessakin paikassa oli kalojen oleskeleminen hyvinkin lähellä kaislikkoisia, matalia rantoja. Tasaisen savimatalan kalastaminen vaatii taas kovaa kuntoa ja kymmeniä porattuja reikiä mikäli suurempaan saaliisen on tarvetta. kairattaessa vaikkapa kuusi reikää perätysten kalastuksen luonne oli neljä tyhjää reikää ja kaksi kohdalleen osunutta joista yhteensä kymmenen ahventa.

Kuhaa ja haukea.
Ahventen pilkkiminen on todella hauskaa puuhaa mikäli kalastus on verissä. Siirryttäessä kuhan talviongintaan veri virtaa suonissa kuitenkin vieläkin vilkkaammin. Kuhatärpit saattavat olla todella hurjia syönnin osuessa kohdalleen. Omalta osaltani kuhan pilkkiminen ja talvijigaaminen alkoi tänä vuonna surkeasti. Vaikka olen kalastanut kuhaa talvisin jo parikymmentä vuotta olin vaikeuksissa tekniikkani kanssa. Jonkin aikaa pyydettyäni tyhjää tasapainopilkkiäni kuitenkin riuhtaistiin väkevämmin ja ensimmäinen kuhani oli jäällä. Saatuani uskoa vieheeni heiluttamiseen kuhatärppien määrä lisääntyi ja pian olinkin taas pelissä mukana. Talvikuhastajan pilkkikukkaron sisältöön kuuluu nykyään ainakin tasapainopilkit, pystypilkit ja jigit. Liukuvien jigipäiden kanssa kalastaminen vaatii ehkäpä eniten uskoa puhuttaessa kuhien aktiivisesta talvikalastuksesta. Vaihdettaessa viisisenttinen tasapainopilkki kolme kertaa pidempään jigiyhdistelmään on hermojen oltava kunnossa. Epäuskottava kalastus muuttuu kuitenkin hurraa huutojen ja ylävitosten sekamelskaksi ensimmäisen kuhan pujahtaessa jään päälle jigipyrstö yläleuassaan. Ehkäpä hurjimmalta jigeillä kalastettaessa näyttää nimenomaan se, kuinka pitkä pyrstö suurehkoine jigipäineenn on kokonaisuudessaan kalan suun sisäpuolella. Suuri profiili tuntuu herkistävän kuhat talvellakin suurempaan iskuefektiin. Jigien kokeileminen on yksistään jigatessa hirvittävän hankalaa ja hidasta. Onneksi kuha ottaa väriyhdistelmiin todella nopeasti vieheen pudotessa näköpiiriin. Mikäli kontaktia kalaan ei kuulu ensimmäisen minuutin aikana on syytä vaihtaa paikkaa. Kun on kalastettu kuhan oleskelualueelta kymmenisen reikää voi vieheen huoletta vaihtaa toisen väriseksi. Parhaiksi väreiksi tämän vuoden talvijigauksessa ovat osoittautuneet sinertävän läpinäkyvä v-shad puna/vihreä hile sekä värjätty keltaoranssi shad. Viime vuonna talvi eteni jigatessa samaan tyyliin , mutta maaliskuun puolivälin aikaan valkoinen väri oli myös todella tehokas.

Sattumahaukia.

Ajoittain kuhan ja ahvenen kalastuksen yhteydessä pilkkivapa narahtaa tuskallisen äänen saattelemana. Haukia ei juurikaan pääse välttämään kalastettaessa matalilta savikoilta. Usein hauet ovat hyvin suurikokoisia ja  yleistä onkin että siiman päähän tarttuu otus joka ei mahdu kunnolla avannosta ylös. Kalastettaessa kuuden tuuman avannoista on viisikiloisen hauen ylöstuoti taitolaji parhaimmasta päästä. Vaikka kalastajan siimat kalan vetämisen kestäisivätkin suurikokoisen kalan uittaminen putkeen on hankalaa. Tässä tilanteessa olisi tärkeää puhdistaa avanto jäähileistä paremman näköyhtyden saamiseksi. Kalan pään ilmestyttyä näköisälle putken alapäähän olisi siimaa pidettävä kireällä ja pystyttävä nostamaan hauki nostokoukulla varovasti jään päälle. Tärkeä apuväline tilanteessa on myös oikean mallinen nostokoukku. Ajoittain näkee jäällä kalastajia jotka ovat varautuneet isoihin kaloihin ottamalla mukaan koukun jota näkee käytettävän lohijoilla. Talvinostokoukun on oltava koukun osalta huomattavasti pienempi. Erittäin hyvän nostokoukun saa tehtyä itse vaikkapa vanhasta auton antennista tai poikki menneestä heittovavasta. Reiluun metriseen varteen kiinnitetään vaikkapa 5/0 tai 6/0 kokoluokan koukku liimalla ja sidontalangalla.

Varsinaiset haukien täsmäkalastusmatkat ovat tämän talven osalta vasta tulossa. Muutama huippupaikka saa vielä odottaa kunnes kevätaurinko ja suojakelit keräävät hauet suurempiin ryhmiin ja iskuhalukkudetkin vielä paranevat.
Kevätpäivä kalassa.

Mikäli kiinnostusta kuhan, ahvenen tai hauen kalastukseen jään päältä ilmenee kannatta kysyä minulta opastettua talvikalastusretkeä. Teen vuosittain jonkin verran pilkkiretkiä mm. ahvenanmaalle ja Espooseen. Myös Pernajanlahden lähistöllä on rittäin kalaisia alueita joilla suurempien kalojen pitelemiseen on hyvä todennäköisyydet.
Talvikalastuksen tarkoitus ei ole istua jakkaralla ja kuluttaa aikaa. Talvikalastukseen kuuluu erityiseti luonnosta nauttiminen , suuret kalat , traagiset karkuutukset, ikävät siimojen katkeamiset ja ennen kaikkea hyvät fiilikset.

Kaisla 550 heittokalastusveneeksi.

Kaislan 550 avovene on sisustukseltaan minun suunnittelemani vene. Viime vuonna koekäytössä ja jopa koeajorekisterissä aikansa ollut vene tuli siis tuotantoon kaudelle2013. Heittokalastusveneen ominaisuuksista varsinainen tietopaketti nyt.

Puoliliukuvana veneenä kaisla 550 ei omaa suurempaa liukukynnystä lainkaan. Tämä ominaisuus antaa mahdollisuuden ajaa juuri sellaisella nopeudella kuin kuljettaja haluaa. Veneen keulaosa on tehty erittäin leveäksi ja muutenkin massiivisen kokoiseksi. Massiivinen keula tarjoaa oivalliset tilat kalastukseen, mutta veneen ominaisuuksista puhuttaessa keula tarjoaa hyvinkin vakaan asennon ajettaessa tuulisissa olosuhteissa. Veneen keula ei vastatuuleen ajettaessa hakkaa tai heilu, joten ajon aikana voi erinomaisesti istua myös keulassa .Hieman jopa ylisuuren näköinen keula pitää myös roiskevedet veneen ulkopuolella joten kyydistä on myös mahdollista nauttia kuivissa olosuhteissa. Veneen laitakorkeus on optimi Suomalaiseen kalastukseen. Laidat toimivat siten että kalastajalla on mahdollisuus nojata niitä vasten jolloin saamme hieman tukea kalastettaessa kovemmassa tuulessa. Korkeus mahdollistaa kuitenkin vaikkapa käsien pesemisen siten että veteen ei juurikaan tarvitse kurkoittaa. Pienen pulpetin suojiin kalastaja pystyy kätkemään lähes kaiken tarpeellisen. Pulpetin lasi toimii riittävänä tuulenhalkaisijana mikäli ajaminen tapahtuu istualtaan vaikkapa kylmään vastatuuleen. Elektroniikka kannattaa mielestäni asentaa pulpetin yläkaiteeseen mistä niiden säätäminen haluttuun asentoon onnistuu helposti. Veneen takaosa on leveä mikä puolestaan mahdollistaa vaikkapa kolmen henkilön istumisen takapenkillä. Veneen kellukkeet sijaitsevat veneen laitojen yläosassa ,keulassa sekä aivan veneen takaosassa kiinteän tankin molemmin puolin. Tällä kellukkeiden sijoittamisella on haettu käyttöön maksimaalinen avotila joka ei kalastettaessa todellakaan lopu kesken.

Ominaisuudet kalastukseen.

Heittokalastaja haluaa tilaa. Mikäli kalastaja joutuu väistelemään kaiteita tai on muuten ahtaissa olosuhteissa osa kalastuksen nautinnosta häviää..Keulaan tekemältänii heittotasolta pääsee halutessaan kalastamaan jopa 3 heittokalastajaa samanaikaisesti. Vaikka keulaan olisikin ahtautunut samaaikaisesti maksimimäärä heittäjiä pitää vene tasapainonsa erinomaisesti. Veneen takaosa tarjoaa puolestaan erinomaiset tilat kahdelle kalastajalle , joten kaisla 550 tarjoaa erinomaiset heittokalastusmahdollisuudet jopa viidelle kalastajalle samanaikaisesti. Ankkuroitu vene pitää sijaintinsa hienosti kun kiinnitys tapahtuu perän sivulla olevasta knaapista. Tämä paikallaan pysyvä vene on erinomaisen tärkeä piirre etenkin kalastettaessa kuhaa.

Kalastusveneeksi valmistatautuakseen veneeseen viritetään tietenkin vielä vapaputkia ja muita kalastajan omiin mieltymukseen perustuvia lisäyksiä, mutta suuren avotilan takia siihenkin on loistavat mahdollisuudet.

Moottoriksi valitsin 50 hv e-tecin. Evinrude on erittäin toimintavarma kone joka on hyvin tärkeää silloin kun puhutaan ammattikäytössä. Evinrude on myös kevyt painoltaan ja omaa erittäin nopean laturin esimerkiksi keulamoottorin akuille. Pitkä huoltoväli (300 tuntia) puolestaan mahdollistaa useimmille veneilijöille huoltovapaan kesän.

Veneestä kiinnostuneille potentiaallisille hankkijoille pystyn sovittaessa järjestämään koeajon sekä tilaisuuden heittokalastusveneeni näkemiseen käytännön tilanteessa. Mikäli nyt tuntuu siltä että tällainen on hankittava kannattaa toimia nopeasti niin veneen saa vielä käyttöön ennen kevättä.

Yritykseni toimii tiiviissä yhteistyössä kaisla-veneiden kanssa.  Jälleenmyynti kaisla 550 avoveneen sekä erä 525  veneen osalta toimii yritykseni kautta.

Ahvenanmaan meritaimenleiri 29.4-7.5.
Vielä on muutama vapaa päivä ahvenamaan kalastuspäivillä. Kalalajeina tällä kertaa meritaimen, hauki,siika ja ahven. Tästä alkaa tulla jo perinne.
Suurin ahven 9*Yli 1.7 kg toissa vuonna
Suurin hauki 9.8 kg
Suurin siika , viime vuonna keskipaino yli 1 kg!
Suurin meritaimen 5.45 kg, mutta isompia on nähty!
Yhteydenotot mahdollisimman nopeasti niin saan paketin kasaan. Paikalla 2 venettä.

Uutuuksien testaus

Uusien jigimallien koeuitot käynnissä. Avoveden löytämisessä on vielä omat haasteensa, mutta nämä hommat on saatava alta pois ennenkuin veneilykausi alkaa. Näiden uusien 17 cm . belly shaker shadien uinti on todella mielenkiintoinen. Pyrstö elää tosi kevyelläkin jigipäällä ja mikä parasta ,vieheen alapuoli värisee tavallisessa kelauitossakin houkuttelevasti. Viehe kääntyy vähän kyljelleen alle 10 grammaisen jigipään kanssa, mutta tällekin ominaisuudelle löysin korjaustoimenpiteen mikäli siihen on tarvetta. Näin alkuun uskon sivutuijauksen vain parantavan kalojen ottihalukkuuksia, vioittunutta kalaahan tässä yritetään muutenkin jäljitellä. Varsinainen kumiseos on erittäin herkkäuintinen ja siten tietenkin todella kalastava. Kestävyys on samaa tasoa kuin edeltävätkin jigimallini. Suurin osa jigeistä rikkoutuu viehettä poitettaessa kalojen suusta. Osittain tämän vuoksi en edelleenkään käytä mitään apukoukkuja kalastuksessa. Uuden vieheen tarkoituksena on olla suuriprofiilinen jigi. Kuulostaa helpolta, siitä vaan malli valmiiksi ja tuotantoon. Valitettavasti viehekehitys ei kuitenkaan ole aivan näin helppoa. Lukuisia liimauksia, saksimisia ja muita virityksiä pitää tehdä ennenkuin jotain uutta saa tehtyä. Välillä tuntuu siltä että usko loppuu ja sitä miettiikin että onko näihin uusiin edes mitään tarvetta. Ajatuksen tasolta kun lähdetään liikkeelle niin saattaa joskus vierähtää aikaa ennekuin viehe on valmis.
Uudet 17 senttiset jigit on suunniteltu haukien ja aktiivisten isompien kuhien kalastamiseen. Haukia kalastin viime vuonna yksinkertaisesti niin paljon että vieheen suunnittelu sujui miltei itsestään. Suurta profiilia siten että ominaispaino pysyy pienenä. Suurta profiilia hitaalla kelauksella että saadaan houkuteltua hauet iskuun helpon saaliin efektillä. Maltan tuskin odottaa alkavaa kautta ja sitä kun pääsen sysäämään vieheet veteen kevään haukien kokoontumispaikoille. Viime kaudellahan pääsin silloin uusilla jigeilläni loistaviin testituloksiin ja nyt on taas virtaa kun pääsee esittelemään uutuuksia.

Kuhien kalastukseen uutuudet soveltuvat etenkin matalakalastuksessa. Myös yökalastuksessa kun kalastetaan matalikkojen päälle nousevaa kuhaa isommat profiilit ovat antaneet hyviä tuloksia.

Venemessut 2013

Pitkä, 11 päivän messuputki on takana. Hirvittävä määrä tuttuja ja tuntemattomia  kalastuksen sekä veneilyn ystäviä piipahti tervehtimässä minua kaisla-veneiden osastolla. Avovesikauden lähestyminen oli selvästi aistittavissa messuvieraissa. Esittelemäni kaislan heittokalastusvene sekä muutamat kalastusaiheiset tuotteet saivat ihmisten veren kiertämään. Uusien kalastusaiheisten tuotteiden, kuten 11 senttisten shad-jigien hypistely näytti tuottavan jopa tuskaa kalamiehissä kun samaan aikaan paksu jääpeite vielä estää niiden heittokalastuskäytön.  Jigien värivalikoima tuntui miellyttävän kovasti jigikalastukseen hurahtaneita kalastajia. Uuusin 17 senttinen protoasteella oleva jigi oli myös ensi kertaa näytillä tapahtumassa. Etenkin haukimiehet sanoivat painavat sanansa vieheestä. Sain myös kuulla paljonkin väriehdotuksia uusimmille jigeille.
Veneeni vapaputkissa oli esillä myös uusimpia okuman vapoja. Nimikkovavoistani levitation sarjassa on nyt 3 eri pituutta, joten jokaiselle jigauksen yställe olisi nyt tarjolla käytetyimmät pituudet kalastukseen. Kelamalleja minulla on 2 laadukasta okuman kelaa. Kelat tulevat laatikoissaan siten, että varapuola on hivenen erikokoinen verrattaessa kelassa kiinni olevaan puolaan. Tällä toimenpiteellä pyrimme siihen, että käytettävään kalastusmuotoon puolalle saadaan aina kelattua optimimäärä halutun paksuista siimaa.
Varsinaisena suurempana teemana minulla oli messuilla esitellä uutta kaislan 550 heittokalastusvenettäni. Viime vuonnahan minulla oli käytössäni lähes samanlainen vene jonka ominaisuudet miellyttivät kaikin puolin niin paljon että päätin tilata vielä toisen samanlaisen hivenen erinlaiseen käyttöön. Viime vuoden venehän oli enemmänkin ankkurista kalastamiseen suunnattu jigikalastusvene.  Tähän uuteen tulokkaaseen asennan keulaan sähkömoottorin jolloin liikkuvasta veneestä kalastaminen muodostuu äänettömäksi ja siten hivenen entistäkin mukavammaksi. Myös varsinainen voimanantaja, eli polttomoottori tulee olemaan 10 hevosvoimaa tehokkaampi viime vuoteen. Viime vuonna minulla oli käytössäni evinruden 50 hv e-tec johon olin kyllä täysin tyytyväinen. Havaitsin kuitenkin,että ammattikäytössä potkua maksimikuormalla voisi olla aavituksen lisää. Tilanteet joissa tarvitsen lisäpotkua ovat tosin äärimmäisen harvinaisia, kuten esimerkiksi veneen nostaminen liukuun maksimikuormalla vastatuuleen. Mikäli hankkisin vene/moottoriyhdistelmän omaan yksityiskäyttööni moottorivaihtoehtoni olisi todennäköisesti 40 hv e-tec. Evinrude on kokonaisuudessaan hirvittävän toimintavarma moottori erittäin pitkine huoltoväleineen ja kuten kaikki sähkömoottoreja käyttävät tietävät e-tecissä on paras laturi sähkömoottorien lataamiseen. Veneen keulaan asennan samanlaisen kiinteän heittokalastustason ,joten keulapiikkiin päässyt kalastaja pääsee nautimaan kalastuksestaan oikein olan takaa. Uuden veneeni pulpettia siirrettiin vielä kymmenisen senttiä eteenpäin, joten nyt veneen takaosastakin pystyy 2 kalastajaa heittämään täysin vaivatta.  Elektroniikaksi asennan tietysti lowrancen laitteet. Viime vuosi sujui lowrancen osalta taas loistavasti. Ei ensimmäistäkään häiriötä koko kauden aikana. Uudet laitteet, eli plotterin ja luotaimen sijoitan pulpetin yläkaiteeseen, samaan paikkaan kuin viime vuodenkin veneessäni. Uuden kosketusnäyttöisen laitteen ominaisuuksista pääsin nauttimaan viime vuonna kertaalleen itä-Suomen kiertueellani OPM:n veneessä. Nyt tällainen uutuus sijoitetaan siis myös omaan veneeseeni.
Takaosan kaiteet muutan siten että ne jatkuvat aivan veneen perään saakka. Tällä tavalla saan takaistuimen takana olevat tilat vielä tarvittaessa kuljetuskäyttöön. Kuten viime vuodenkin veneeni myös tuleva vene on helppo laskea traileriltaan lähes minkätyyliseltä peltorampilta vesille. Myös veneen nostaminen käy yhdeltä mieheltä kelissä kuin kelissä. Tämän kovassa sivutuulessa nostamisen pitkä oppimäärä käytiin läpi ahvenanmaan sivutuulimyrskyssä viime vuonna . Isomman veneen yksin nostaminen olisi tuskin enää onnistunut, mutta kaisla oli jonkinasteisen taistelun jälkeen trailerillaan.
Tuleva uusi veneeni on tulessa heti kauden aloituksen kynnyksellä hauenkalastuksessa. Tästä kausi jatkuukin huhtikuun lopulle ajoittuvalla meritaimenleirillä ahvenanmaan välisaaristossa. Ahvenanmaalle otan molemmat veneeni mukaan jolloin pääsemme tilanteen tasalle nopeasti ja kapasiteettia kalastamiseen riittää kaikille halukkaille.
Vuoden kalastusopas 2013.
Kuten useimmat tietävätkin sain osakseni tällaisen kunniamaininnan Suomalaisilta kalastuksen osaajilta. Valinnan tekee vuosittain Suomen kalastusmatkailun edistämisseura. Tämä oli hieno tunnustus työstäni  kalastusmatkailun ja tuotekehittelyn osalta. Olen myös puhunut monissa foorumeissa kestävävän kalastuksen puolesta ja ollut aktiivisesti ohjaamassa kalastusta kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Kuhan jigausvuosi 2012

Kuhan jigausvuosi 2012

Kuluneen vuoden kuhan jigauskausi alkaa pian olla päätöksessään. Vaikka kaloja edellenkin päätyy saaliiksi syvissä salmissa sekä matalissa savisissa lahdissa jokia unohtamatta, aion päättä kauden muiden kalojen jahtaamisen merkeissä. Mielestäni elämme tavallaan kuhan kalastusessa off season -aikaa lähestyessämme marraskuun puoliväliä. Hanakimmat jatkavat varmasti jigin heiluttelua niin kauan kunnes jääpeite hankaloittaa jigin uppoamista, hyvä, niin olen itsekin tehnyt samalla tavoin monena vuotena.

Jigikalastuskausi alkoi toden teolla huhtikuussa kalastaessamme syviä sisälahtien pohjaosia aina 17 metristä asti. Tänä vuonna tämän tyyppistä kalastusta harjoitimme ainoastaan muutaman kerran, koska veri veti enemmän haukien ja meritaimenten narraamiseen.
Kuhien saapuessa matalikoille ja niiden ympärille toukokuun puolivälin jälkeen, alkoi jigauspäiviä kertyä enemmän. Kalastimme lähes ainoastaan uusilla shad ja v-shad jigeillä. Suurimpana muutoksena edellisiin vuosiin, jolloin olemme käyttäneet pienempiä jigejä, oli kalojen keskikoon parantuminen sekä haukien suurempi määrä. Varsinaisen kuhien kutuajan kalastimme kutupaikkojen ulkopuolella hivenen syvemmässä vedessä. Tämän tyylisiltä paikoilta saalista tulee vähemmän, mutta haluan antaa kaloille kutupaikkarauhan kutuaikana. Tällä tavoin toimittuna kuhankalastusta ei tarvitse mielestäni kokonaan kieltää, vaan innoikkaimmat harrastajat voivat edelleen singota vieheitään veteen tärppien toivossa.

Kevätpuolen kalastuksesta jäi eritoten mieleen yhden kalakaverini henkilökohtaisen kuhaennätyksen rikkoutuminen kahdesti saman päivän aikana. Tämä tapahtui Tammisaaren lähistöllä alueella, jossa hän oli kalastanut useana vuonna. Kaverilla taisi olla jopa ensi kertaa uudet shad-jigini mukanaan. Superlatiivit uusia jigimalleja kohtaan olivat mieltä ylentävät.

Lähestyessämme keskikesän kalastusta suuntasimme jigausreissujamme enenevässä määrin järville, silloin kun kohdekalanamme oli kuha. Jigikalastus on ajoittain erinomaista järvillä, mutta kylmät alkukesän vedet tekivät kalastamisen isommilla järvillä epävarmaksi. Suuremmat etelä-Suomen järvet, jotka ovat monena vuonna olleet erittäin varmoja kuhajärviä, osoittutuivat erittäin vaikeiksi kohteiksi nimenomaan jigikalastuksen osalta. Kun vedet keskikesää lähestyttäessä lämpenivät myös kalansaaliit normalisoituivat. Myös järvikalastuksessa kalastimme paljon etekin v-shad jigeillä. Pientä pyrstöliikettä tekevät edellä mainitut jigit osoittutuivat erittäin toimiviksi mm. hiidenveden sekä lohjanjärven kalastuksessa.

Elokuun puolivälin jälkeen alkoi vetoauton ratti kääntyä taas kohti merialueiden ramppeja. Etenkin itä-länsi suuntaisten, pitkien salmimaisten alueiden jigikalastus oli elokuussa kukoistavaa. Saaliskalat vaihtelivat ahvenen, kuhan ja hauen välillä. Havaitsimme myös nopeasti, että shad 13 cm kokoluokan jigit olivat tähän ajankohtaan liittyvään kalastukseen aivan liian suuria. Petokalat mutustelivat mielummin 7- 11 senttisiä kalajigejä. Tähän kokoluokkaan tulee onneksi rutkasti helpotusta ensi kaudelle ja olenkin jo testaillut hyvällä menestyksellä  11 -senttisiä protojigejäni.

Syyskuun kuhankalastus oli jälleen kerran vuoden antoisinta jigikalastusaikaa. En kerta kaikkiaan malttanut olla pois kalapaikoilta edes vapaapäivinäni, vaan aina kun oli mahdollisuus, veneeni ankkuri mätkähti jonkin matalahkon sisälahden savikkoon. Tänäkin vuonna joukkoon mahtui suurkuhia. Pelin henkeen kuuluu myös suurkuhien menettäminen viime metreillä, mutta näköhavainto siitä että kysymyksessä oli kohdekala auttaa haavoihin edes jollakin lailla.

Matalakalastusta auttavat erityisesti paksut fluorcarbonperukkeet, sekä sivuleikkurit jolla jigipään paino määritellään hyvinkin tarkkaan tilanteeseen soveltuvaksi. Mikäli matalakalastuksen pieniä yksityiskohtia väheksytään voi kalastuspäivästä muodostua hyvinkin tylsä.
Lokakuuta lähestyttäessä joidenkin alueiden sisälahtien kalastus hankaloituu kalojen siirtyessä syvempiin vesiin, savisiin jokiin sekä venelaiturien läheisyyteen. Tämä jokavuosinen ilmiö kalapaikasta, joka on aivan venerampin vieressä hivenen askarruttaa jigikalastajan mieltä. Osa kalastuksen mielekkyydestä on tipotiessään, kun kalat makaavat ruopattujen laiturialueiden montuissa. Kun kalastuspäivä muodostuu ainoastaan pelkästä kalojen kiskomisesta ilman minkäänlaista luotaimella  suoritettavaa hakemista tapahtumasta jää ikäänkuin jotain puuttumaan.

Loppukaudesta pintavesien viilentyessä kalojen liikehdintä ja saalistus hidastuu entisestään. Jigaus hankaloituu  ja itse kalansaaminen on ainakin ajoittain helpompaa vertikaalijigaamalla ja tasapainopilkkimällä. Saalistimme kuhia syvistä salmista vielä marraskuun aikanakin. Viimeiset kuhanjigaushetkeni tulen viettämään tämän kauden osalta Ahvenanmaan syvissä salmissa ruokakaloja jahdaten mikäli kelit osoittautuvat liian koviksi meritaimenkalastukseen.

Tulevalle kaudelle shad-ja v-shad jigien värivalikoimat laajenevat entisestään. Lisäksi tuoteperheeseen esitellään uusi pienempi jigi, joka tulee etenkin värivalikoiman osalta kattamaan koko avovesikauden jigikalastuksen. Suunnitteilla on myös uusia pyytimiä etenkin haukien pureskeltavaksi.
Jigikalastuksessa käytettämieni uusien beater- vapojen kausi oli myös antoisa. Käytin 7 ja 6,6 jalkaisia vapoja jigauksessa koko kauden ajan. Rikki menneitä vapoja oli tasan 0 kappaletta. Testatessani vapojen kestävyyttä en saanut vapaa poikki edes tilanteessa, jossa nostin lähes kaksikiloisen hauen veneeseen ilman haavia. Tämän suurempaa kalaa en edes yrittänyt nostaa veneeseen pelkästään vavalla, koska tilanne on jotenkin luonnottoman oloinen. Olen myös hyvin tyytyväinen vapoihin niin tartutustilanteen kuin väsyttämisenkin osalta. Aihion toimivuus opaskäyttöön on aivan loistava. Vaikka vapa ei keveystestejä voittaisikaan pidän tärkeipänä asiana vavan käytännöllisyyttä kalastuksessa ja niihin ominaisuuksiin on tosiaankin perehdytty.

Meritaimenviikko, Ahvenanmaa

Meritaimenviikko, Ahvenanmaa

Marraskuun alun kahdeksan päiväinen meritaimentapahtuma oli menestys. Kaloja löytyi vieheen koukkuihin pyristelemään niin avomeren laidalta kuin suojaisten sisälahtien montuistakin. Hauskaksi Ahvenanmaan meritaimenkalastus muodostuu erityisesti siksi, että kalastukseen liittyy usein erityinen logiikka. Silloin kun taimenet saalistavat tyrskyjen vierestä, on syytä heittää kyseisiä paikkoja. Muun tyyppiset kalapaikat jäävät silloin vähemmälle kalastukselle. Toisinaan kalat hakeutuvat mataliin sisälahtiin syksylläkin, jolloin kalastuksessa keskitytään erityisesti tämän tyyppisten paikkojen kalastamiseen. Taimenten liikkuminen Ahvenanmaalla perustuu erittäin paljon tuulen suuntaan. Mikäli tuulen suunta on pitkään vaikkapa lännestä ollen suhteellisen heikko, on vieheiden löydettävä uppoamispaikkansa jostain päin Eckerön tyrskyjä. Tämän tyyppisiä loivia tyrskyrantoja on Ahvenanmaan länsirannikko pullollaan. Kalastuspäivän profiili muodostuu tällöin veneajelusta tyrskystä toiseen. Kun kalojen ottipaikat tyrskyjen vierustalta havaitaan, on taimenen heittokalastus parhaimmillaan. Tunnetila, joka saavutetaan meritaimenkalastuksessa vain harvoin on tällöin käsillä. Saavuttaessa veneellä kohti matalaa maininkien muodostamaa tyrskyrantaa tiedät paikalla olevan taimenia. Kun jokaista suorittamaasi heittoa voi kopsauttaa taimen millä hetkellä hyvänsä, on jännitys käsin kosketeltavissa.

Meillä tämän tyyppinen maininkien avittama tyrskykalastus toteutui kolmena päivänä. Kovien, lähes myrskyisten tuulten jälkeen kalojen oleskelupaikat muuttuivat. Avomeren laitojen vedet sekoittuivat tuulten vaikutuksesta sameiksi ja hiekkaisiksi ja havaitsimmekin varsin pian taimenten muuttaneen suojaisampaan ympäristöön. Matalien sisälahtien kalastushetki on koittanut. Olen kuullut verkolla kalastettavan meritaimenta sisälahdista erityisesti kovien tuulten jälkeen. Tämän vinkin saattelemana olenkin suunnannut veneeni usein suojaisiin lahdelmiin jotka eivät aina edes näytä meritaimenpaikoilta. Suojaisten sisälahtien ja niiden suuaukkojen meritaimenkalastus osoittautui tehokkaaksi pyyntimenetelmäksi myöskin kolmena päivänä.

Vieheiden valinnasta.
Meritaimen saalistaa syksyisin silakkaa, tuulenkalaa sekä kolmipiikkiä. Silloin kun ruokalistalla on tuulenkala on kalastus helpoimmillaan. Käytettävät tuulenkalaimitaatiot, kuten sandgrävlingen ovat tällöin täysin omaa luokkaansa. Lempinimen punamusta puikko (sandgrävlingen black/red 27g) saanut viehe keräsi taimentapahtumista taas kerran yli puolet. Kalastus vieheellä on muutekin tosi helppoa. Kalastuksessa keskitytään siihen että viehe ui mahdollisimman hitaasti pysyen kuitenkin vielä tasapainossa . Erityisen tärkeänä olen pitänyt myös sitä että kalastus suoritetaan veneestä kalastettaessa kohti veneen lipumissuuntaa, eli takaviistoon en juurikaan suosittele kalastamaan. Tämä siksi että varsinaiseen veneen muodostamaan liukuun heitettäessä vieheen liike kelattaessa muodostuu liian nopeaksi  eivätkä taimenet enää hyväksy tarjousta samanlaisella tehokkuudella.
Sandgrävlingen vieheiden ohella toimivaksi pyytimeksi osoittautui myös Vänskän forelli niminen taimenviehe. Helppoheittoiset forellit taltuttivat meritaimenia kahtena eri päivänä jättäen hetkeksi jopa punamustan puikon varjoonsa.

Kalastus numeroiden valossa oli huikeaa. Taimentapahtumien määrä oli varmastikin lähempänä sataa. Tapahtumiksi taimenkalassa laskemme varman kalahavainnon. Havainto voi olla tärppi, seurio, nykäisy, repäisy tai mikä tahansa muu tapahtuma joka on takuuvarmasti meritaimenen aihettama. Oma  erikoisin tapahtumani viime reissulta oli tärpin jälkeen kohti venettä uinut taimen. Kala ui viehe suussaan kohti venettäni niin suurella nopeudella että en missään vaiheessa saanut siimaani tarpeeksi kireälle ja vapaani taivutettua siten että olisin saanut tartutettua kalan. Voin sanoa että kelasin viehettä sisään varsin nopeasti.... Hieno tapahtuma oli myös heitto jonka suuntasin myötätuuleen niin pitlälle kuin sain puikkoni lentämään. Välittömästi vieheen pudottua veteen (arvio 70-90 metrin päässä) parikiloinen, kirkas meritaimen hyppäsi ilmaan viehe suussaan. Tämä veijari päätyi graavikalaksi, joten joskus ne tartutukset onnistuvat kauempaakin mikäli siimapussia ei pääse liiaksi muodostumaan. Peräti kummalliseksi tapahtumaksi luonnehtisin taimentärpin joka oli niin raju että otaksuin vieheeni menneen poikki. Tärpin jälkeen vieheen uinti ikäänkuin kuoli hetkeksi jolloin luulin puikon katkenneen tärpin voimasta. Näin ei kuitenkaan käynyt , mutta iskun voiman olen vieläkin tuntevinani  luissani.

Marraskuun alkupuolen kelit ovat usein hyvinkin vaihtelevat.
Tälläkin kerralla pääsimme nauttimaan kalastuksesta ajoittain liiankin tyynessä kelissä etsien epätoivoisesti edes pientä tuulenvirettä tai maininkia. Pari päivää edellisestä ja keli olikin jo liian kova kalastukselle. Myrskyisellä voimalla puhaltava luoteistuuli pakotti meidät pysymään poissa edeltävien päivien taimenpaikoilta. Mikäli olosuhteet menevät Ahvenanmaalla liian koviksi meritaimenkalatukseen tai on muuten välipäivän paikka voi aina kalastaa vaikkapa ahventa. Erityisesti jigikalastus salmien reunamilta suojaisten vuonomaisten kanjonien uumenista voi olla hyvinkin tuloksellista. Ahvensyöntiä en lähde erittelemään sen kummemmin, mutta 24 perättäistä heittoa pyrstöttömällä violetilla jigillä antoi saalista kunnes liero ei enää pysynyt jigikoukussa kiinni. Ruokakalat on siis varsin helppoa käydä poimimassa.
Olen harkinnut vielä yhden taimenviikon toteuttamista Ahvenanmaan kalavarmoille apajille tämän vuoden aikana. Mikäli kiinnostusta tämäntyyppiseen kalastukseen ilmenee järjestän matkan marraskuun viimeisellä viikolla. Hinnoista ja järjestelyistä voi kysyä numerosta 0405920570 tai laittaa meiliä peter.lahti@elisanet.fi
di di ti di tidittiii..... punamustapuikko on rock!